Näin joulun alla on monenlaisia kiireitä. Pitäisi ostaa joululahjat, leipoa ja pyykätä. Työpöytä pitäisi saada siivottua niin töissä kuin kotona. Ikään kuin joulu ei voisi tulla, jos maailmaa ei ole ehtinyt saada omalta osaltaan valmiiksi ennen joulun pyhiä.
Meinasin jo itsekin tempautua joulukiireen vietäväksi. Niin töissä kuin kotona. Eilen kuitenkin sattui jotain, joka sai silmäni taas avautumaan.
Tyttäreni nimittäin pyysi, että lukisin hänelle yhden lempikirjamme "Pikku karhun kootut seikkailut" tarinoista. Niinpä luin sen hänelle iltasaduksi. Tyttäreni kuunteli tarkasti, kun luin tuttua tarinaa, ja katseli kirjan kauniita kuvia. Kun sain tarinan päätökseen, hän oikein hyrisi hyvää oloa. Sitä lapsen täysivaltaista luottamusta tulevaan, turvallisuuden tunnetta ja onnellisuutta. Sitä, joka sisältää ripauksen jännitystäkin. Sellaista kivaa jännitystä. Muistan sen tunteen omasta lapsuudestani.
Lapseni hyvä olo sai minutkin voimaan paremmin ja muistamaan, mistä joulussa oikeasti on kysymys. Lämmöstä ja rakkaudesta. Toivosta. Ei maailmaa tarvitse saada valmiiksi jouluksi. Elämä jatkuu joulun jälkeenkin.
´
"While we try to teach our children all about life,
our children teach us what life is all about".
Rauhallista joulun odotusta toivottaen,
Laura