Wanha Karhu Herra

Kun olin pieni tyttö, ehkä oman tyttäreni ikäinen, sain isomummoltani ruskean karhun. Karhu on kulkenut mukanani siitä saakka. Nykyisin karhu kulkee nimellä Wanha Karhu Herra. Sen turkki ei ole enää sileä ja pehmoinen, vaan elämää nähnyt. Ehkä juuri se tekeekin siitä niin viehättävän.

 

Wanha Karhu Herra istuu nykyisin tavallisesti tyttäreni sängyllä. Joskus sen paikka on tyttäreni nojatuolissa. Wanha Karhu Herra on nähty myös yhä useammin tyttäreni kainalossa. Viimeksi eilen se oli tiukasti tyttäreni sylissä aamuohjelmia katsottaessa. Välillä se on otettu mukaan myös uusien syys-/talvivaatteiden sovitukseen. Wanha Karhu Herra on päässyt itsekin kokeilemaan tämän syksyn lasten hattumuotia. :)

 



 

 

 

Iloista viikonloppua kaikille!

 

 

 

Laura

Syksyn satoa (ja vähän muutakin)

Tämä päivä on ollut sateinen ja synkkä. Ulkona tuuli on tuivertanut; tarttunut puiden lehtiin ja vienyt niitä mukanaan. Tämän kaiken olen todennut ikkunan takaa. Ulos en ole uskaltanut (tai oikeammin: viitsinyt) mennä. Olen pysytellyt lämpimässä sisätiloissa.

Päädyin katselemaan viime viikonloppuna ottamiani kuvia. Sää oli viikko sitten aivan toisenlainen. Ainakin sunnuntaina. Lämmin ja aurinkoinen. Innostuin kuvaamaan syksyn kauneutta: kukkia ja kypsyvää satoa. Tuli siinä kuvattua vähän muutakin näkemääni. :)

Ensin kuvia lauantailta:

Ja sitten vielä sunnuntailta:

Syksyisin terveisin,

Laura 

Mummin mustikkapuuro

Äitini teki viime viikonloppuna mustikkapuuroa. Se oli hyvää sellaisenaan, mutta aivan ihanaa kylmän maidon kanssa. Suosittelen!

 

 

Mummin mustikkapuuro:

1,5 l                   vettä
(vajaa) 2,5 dl     mannasuurimoita (esim. Nalle Manna tummia, runsaskuituisia mannasuurimoita)
5 dl                    mustikoita (puolukoita, mustaherukoita tms.)
1 ½ dl                sokeria
½ tl                    suolaa

Survo/soseuta mustikat. Vispilöi kiehuvaan veteen mannasuurimot, survotut/soseutetut mustikat, sokeri ja suola. Keitä puuroa 7 - 10 minuuttia välillä sekoittaen. Anna puuron jäähtyä kylmäksi. Vatkaa jäähtynyt puuro kuohkeaksi. Nauti!

 

 

 

 

 

 

Herkullisia hetkiä toivottaen,



Laura

 

Ukin hillokellari

Syksy on marjojen aikaa. Ja marjojen aika on hillojen aikaa. Kellarit täyttyvät hillopurkeista. Niin myös minun vanhempieni luona.

 

Isäni on innokas hillojen valmistaja. Olemme saaneet maistaa ainakin mansikkahilloa, mustikkahilloa, kuningatarhilloa, karviaismarjahilloa ja rommilla maustettua hilloa. Näistä uusimmat tuttavuudet ovat kuningatarhillo ja rommilla maustettu hillo. Pääsimme maistamaan niitä nyt viikonloppuna, kun kävimme vanhempieni luona. Hillot olivat tarjolla vaniljajäätelön kanssa. Ja hyvältähän ne maistuivat. Nams!

 

Saimme hilloja mukaankin. Matkaan lähti mansikka- ja omenahillopurkit. Omenahillo on ihanaa ainakin puuron kanssa ja mansikkahillo... No, mansikkahillohan nyt menee vähän yhden jos toisenkin herkun kanssa. :)

 

Alla muutama kuva vanhempieni maakellarista (tai "ukin hillokellarista", joksi sitä voisi tällä hetkellä kutsua) ja hillopurkeista. Laitan mukaan myös kuvan lehdellä levänneestä kotilosta. Se ei sinänsä liity aiheeseen, mutta näin sen matkalla hillokellariin ja jotenkin vaan halusin tallentaa hetken. No, nyt se hetki pääsee mukaan tähän "Ukin hillokellari" -postaukseenkin. :)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Makoisaa viikon jatkoa kaikille!

 

 

 

Laura

 

Arjen kauneutta

Kun tulin tänään töistä kotiin, vastassa olivat jäljet aamun kiireestä: tiskiallas täynnä pesemättömiä astioita, tyttären petaamaton sänky, lattialle unohtuneet sukat.... Huokasin. Pitäisi ryhtyä hommiin.

 

Sitten silmäni osuivat uudelleen lattialle unohtuneisiin sukkiin. Ikkunasta lankesi niille kaistale auringon valoa ja jotenkin näin ne hetken muutenkin aivan eri valossa. Kauniimpina.

 

Hain kameran ja ryhdyin ottamaan kuvia. Innostuin. Siinä innostuksessani päädyin kuvaamaan myös petaamatonta sänkyä ja altaassa tiskikoneeseen pääsyä odottavia astioita. Aamun kiire unohtui. Samoin ajatus siitä, että täytyisi ryhtyä heti hommiin. Arki näyttäytyi kauniimpana kuin hetkeä aikaisemmin. :)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kauniimpaa arkea toivottaen,

 

 

 

Laura



Keijukaisprinsessa

Kävin tänään mieheni ja tyttäreni kanssa kävellen ruokakaupassa. Siellä oli Lastenpäivät. Lastenpäivistä on luultavasti jaettu mainoksia, mutta en ollut itse niihin törmännyt. Lastenpäivät tulivat siis iloisena yllätyksenä. Varsinkin, kun olimme liikkeellä koko perheen voimin.

 

Lastenpäivät tulivat iloisena yllätyksenä myös tyttärelleni, joka pääsi ensimmäistä kertaa elämässään kasvomaalaukseen. Oikeaan poskeen ilmestyi vaaleanpunainen perhonen. Tyttäreni oli hiljaa koko maalauksen ajan ja kysyi vasta kotiinpäin käveltäessä: "Onko se poskipunaa minun poskessa?". <3

Lastenpäivillä oli myös prinsessojen ja ritarien kruunausta. Tyttäreni kruunattiin prinsessaksi. Hän sai mukaansa diplomin, jossa kruunaus todetaan, sekä hienon kruunun. Sovitimme kruunua kotona ja huomasimme iloksemme, että se sopii täydellisesti tyttäreni aiemmin saamaan keijukaisasuun. Asuahan täytyi tietenkin päästä heti kokeilemaan. Niinpä meillä liihotteli vähän aikaa pieni, iloinen keijukaisprinsessa.

 

 

 

 

 

 

Näihin kruunajaispäivän kuviin ja tunnelmiin,

 

 

Laura

 

 

Aamutunnelmia ja illan herkutteluja

Rakastan kiireettömiä aamuja. Aamuja, jolloin saa nousta rauhassa sängystä. Aamuja, jolloin ehtii viettämään hetken kynttilänvalossa kahvikupillisen ja lempilehden kanssa. Niin ihanaa! <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vietimme eilen herkutteluiltaa mieheni kanssa. Maistelimme kiviarinaoliivileipää, keksejä, juustoja ja hilloja. Oliivileipä oli uusi tuttavuus, mutta toimi hienosti juustojen ja hillojen kanssa. Emme tietenkään jaksaneet syödä kaikkia hilloja ja juustoja eilen (leivästä ja kekseistä puhumattakaan), joten pääsin jatkamaan herkuttelua vielä aamullakin. Niinpä leikkasin itselleni aamukahvin seuraksi palan kiviarinaoliivileipää ja juustoa ja lusikoin päälle hieman hilloa. Namskis! Kylläpä lähti päivä makoisasti käyntiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Herkullista päivänjatkoa toivottaen,



Laura