Naisvuorella

Mikkelissä käydessämme

kävin äitini ja tyttäreni kanssa

Naisvuorella.

Naisvuori on Mikkelin keskustassa sijaitseva

korkea mäki, jonka laelta löytyy

oleskelutasanne vesialtaineen ja pergoloineen sekä

näköalatorni kahviloineen.

Naisvuorella istuskelimme ensin hetken

vesialtaan luona nauttimassa

kauniista auringonpaisteesta,

minkä jälkeen katselimme

maisemia.

Vuoren juurelle levittäytyvää

Mikkelin kaupunkia ja

keskustan kattojen takana välkehtivää

Saimaata.

Sen jälkeen olikin kiva suunnata kohti

näköalatornissa sijaitsevaa kahvilaa.

Ostimme sieltä kaksi suurta vohveliannosta,

joista riitti vallan mainiosti välipalaa

kahdelle aikuiselle ja yhdelle pikkutytölle.

Valitsimme pöydän suuren puun alta varjosta ja

istuimme alas nauttimaan vohvelikahveista ja

kaupunkinäköalasta.

Välipalan jälkeen

oleskelimme vielä hetken aikaa

Naisvuorella

ennen kuin laskeuduimme alas

kaupungille.

Vohveleiden jälkeen jaksoi oikein hyvin

kierrellä kaupungilla ostoksillakin. :)

Aurinkoisin terveisin,

Laura

Missä ruoka kasvaa

Kulunut viikko on ollut

jokseenkin sateinen.

Vettä on tullut välillä

kuin saavista kaatamalla.

Vaikka maa on ollut märkä,

olemme käyneet ulkoilemassa.

Sateen jälkeen ilma on ollut

raikas ja tuoksunut ihanalta.

Tässä kesän aikana

tyttäremme on päässyt katsomaan,

missä ruoka kasvaa.

Perunoita on haettu perunamaalta ja

porkkanoita porkkanapenkistä.

Kasvimaalta on käyty poimimassa

salaatinlehtiä.

On myös käyty katsomassa,

kuinka alkukesästä istutetut

herneet kasvavat.

Ne eivät ole ihan vielä

valmiita syötäviksi,

mutta herneenpalot näkyvät jo! :)

Mansikkamaan mansikat on jo syöty,

mutta puutarhassa kypsyy edelleen

syötäväksi kelpaavia marjoja ja hedelmiä.

Omenat eivät ole vielä kypsiä,

mutta punaviinimarjoja

päästiin jo maistamaan.

Marjojen kirpeys

ei tuntunut tytärtäni haittaavan.

Sen verran tiuhaan pikkuiset sormet

tapailivat verkon alta pilkottavia marjoja. :)

Eilen kävimme katsomassa,

missä mustikat ja vadelmat kasvavat.

Tyttäreni keräsi hieman mustikoita

vaaleanpunaiseen virtahepo -poimuriinsa.

Sen sijaan vadelmat taisivat hävitä

saman tien parempiin suihin.

Mutta mitäpä tuosta.

Vitamiinit menivät joka tapauksessa

juuri sinne minne kuuluikin. :)

Mukavaa viikon jatkoa toivottaen,

Laura

Kenkävero ja Mikkelipuisto

Teimme alkuviikosta

tyttäreni, äitini ja sisareni kanssa

retken Kenkäveroon ja Mikkelipuistoon.

Kenkävero on Mikkelissä sijaitseva

kaunis pappilamiljöö,

joka on erään tarinan mukaan

saanut nimensä

kirkkomatkoista.

Tarinan mukaan seurakuntalaiset,

jotka tulivat soutaen

Saimaan saaristosta,

laittoivat rannassa

kirkkokengät jalkaansa.

Kun kengät sitten alkoivat kulua,

puhuttiin kenkäveron maksamisesta.

Kävimme ensin sisällä

pappilan päärakennuksessa.

Jätimme kuitenkin tällä kertaa väliin

pappilaravintolan herkut ja

suuntasimme kulkumme

rantapaviljongille ja kesäkahvilaan.

Istuskelimme hetken kauniissa kahvilassa

pienellä välipalalla

ennen kuin jatkoimme matkaamme

Mikkelipuistoon.

Mikkelipuistossa vietimme ensin aikaa

keinumalla ja touhuamalla muissa

leikkipuiston laitteissa.

Tyttäreni oli aivan innoissaan.

Varsinkin keinuminen oli hauskaa! :)

Leikkien jälkeen olikin sitten taas kiva

jatkaa matkaa puiston mallipuutarhoihin.

Tyttärenikin viihtyi hyvin,

vaikka puisto sinänsä onkin suunnattu

aikuisille.

Ehkä se on sitä isoäitien perintöä.

Molemmat kun ovat

innokkaita puutarhan hoitajia. <3

Kesäisin terveisin,

Laura

  

Prinsessajuhlat

Meidän perheessä vietettiin eilen

tyttäreni syntymäpäiväjuhlia.

Syntymäpäivien teemana oli

prinsessajuhlat.

Prinsessat, kun ovat nyt

"se juttu".

Aamupäivä meni touhutessa.

Mansikkakakut valmistuivat.

Samoin prinsessan taikasauvat ja

suolaiset herkut.

Lasten teltta siirrettiin kuistilta

omenapuun alle ja

kuisti koristeltiin

pöytäliinoin, koristenauhoin ja

ilmapalloin.

Muuta ei tarvittukaan, sillä

kaunis aurinkoinen sää ja

vehreä puutarha

muodostivat jo itsessään

ihanat puitteet

prinsessajuhlille.

Iltapäivällä puutarha sitten

täyttyi iloisesta puheensorinasta ja

lasten temmellyksestä.

Onnittelulaulut laulettiin ja

kakkukynttilät puhallettiin.

Lahjoja avattiin.

Herkut hupenivat

tasaiseen tahtiin

tarjoiluastioilta.

Päivänsankari ja vieraat

tuntuivat viihtyvän,

joten uskon, että

juhlat onnistuivat hyvin. :)

Ilman mitään sen kummempia

vippaskonsteja.

Synttäriterkuin,

Laura

Lapsuuteni maalaismaisemissa

Kävimme alkuviikosta

lapsuuteni maalaismaisemissa.

Niissä maisemissa vietin lapsuudessani

monia kesiä.

Isovanhempieni luona.

Nyt isovanhempani ovat jo

isoisovanhempia.

Käymään eivät tulleet

vain lapsenlapset

vaan myös

lapsenlapsenlapset.

Kolme energistä pikkutyttöä. <3

Tytöt leikkivät samoilla leluilla,

joilla olen itsekin lapsena

isovanhempieni luona käydessäni

leikkinyt.

Samoilla leluilla, joilla

äitinikin on lapsena leikkinyt.

Vaikka aikaa on kulunut

useampia vuosikymmeniä,

tytöt ovat edelleen kiinnostuneita

nukkevauvoista ja

niiden hoitamisesta.

Vuodet eivät ole muuttaneet

erästä toistakaan

kiinnostuksen kohdetta.

Nimittäin tikanheittoa.

Miehet viettävät usein

isovanhempien luona käydessään

aikaa tikkaa heittämällä.

Niin oli myös lapsuuteni kesinä.

Aika kuitenkin kuluu ja

tuo mukanaan uusia juhlan aiheita.

Tällä kertaa juhlimme isovanhempieni

58 -vuotishääpäivää.

Juhlistimme merkkipäivää

mansikkakakkukahveilla.

Juhlapäivän iltana

pääsimme käymään

savusaunassa.

Saunan hämärässä kuuntelimme,

kuinka linnut visersivät

läheisissä puissa ja

lampaat määkivät

vastakkaisella rannalla.

Hetken lämmiteltyämme

kävimme uittamassa varpaitamme

ohi lipuvassa joessa.

Puiden oksat humisivat tuulessa ja

koski kohisi hieman kauempana.

Ilma tuoksui raikkaalle

sateen jäljiltä.

Oli niin kaunista ja rauhallista!

Aivan niin kuin aina ennenkin. <3



Laura