Suomenlinnassa

Minulla ja tyttärelläni

alkoi perjantaina

kauan odotettu kesäloma.

Lähdimme sen kunniaksi

mummin ja ukin kanssa

retkelle Suomenlinnaan.

Yhteen lempipaikoistani.

Kun tyttäreni näki Suomenlinnan

ensi kertaa lautalta,

hänen reaktionsa oli lähinnä pettynyt.

Linna ei vastannutkaan ihan sitä,

mitä hän oli nähnyt Tuhkimo -tarinoissa.

Pettymys vaihtui kuitenkin perillä

iloisempiin tunnelmiin,

kun linnoituksesta löytyikin

kaikenlaista kivaa tutkittavaksi ja touhuttavaksi.

Ihan ensin kävimme katsomassa hanhia ja

kiipeilimme kalliolle.

Sitten löytyikin jo valtava määrä

kauniita kukkia,

joista tyttäreni halusi kerätä meille

kukkakimpun.

Kukkien keräämisen jälkeen pistäydyimme

Cafe Piper:ssä

pienellä välipalalla.

Välipalan jälkeen olikin hyvä jatkaa matkaa

Kustaanmiekkaan

ihastelemaan merta ja

ihmettelemään vanhoja tykkejä.

Kiipesimme tyttäreni kanssa yhdessä

yhden tykin päälle.

Se oli aika jännää.

Varsinkin, kun tuulikin niin kovasti.

Se oli kuitenkin jännää hyvällä tavalla.

"Ampu tulee!"

tyttö hihkui riemuissaan ja

halusi tutkia tykkiä vähän tarkemminkin.

Hauskaa oli myös se, kun pääsi

kiipeämään ukin kanssa

tykin vieressä olevalle kummulle.

Ja se se vasta hauskaa olikin,

kun ukki nappasi vyötäisiltä kiinni ja

lennätti korkealle ilmaan. :)

Seuraavaksi olikin sitten taas

pienen välipalan aika.

Laskeuduimme tykin luota

Walhallaan jäätelöille.

Kun jäätelöt oli syöty,

menimme käymään

Kuninkaanportilla.

Ihastelimme vielä hetken

merta ja linnoituksia

ennen kuin palasimme takaisin

laiturille,

josta lautta toi meidät

ihanan päivän päätteeksi

takaisin Kauppatorille.

Retkiterveisin,

Laura

Juhannuksen aikaa

Mentiin tänä vuonna juhannukseksi

mieheni vanhempien luo.

Varauduttiin juhannuksen menoruuhkiin mm.

varaamalla matkaan reilusti aikaa,

kiertämällä ruuhkaisimmat pätkät pikkuteitä pitkin ja

antamalla tyttärellemme hänen syntymäpäivälahjansa

jo etuajassa.

Kannettavasta dvd-soittimesta

olikin paljon iloa matkalla

juhannuksen viettoon. :)

Vietettiin juhannusaattoa

rauhallisissa tunnelmissa.

Pappa kävi keräämässä

mukavan määrän metsämansikoita,

joita sitten pujotimme tyttäreni kanssa

heinänkorteen.

Siitä niitä olikin sitten jännä

napsia pienin sormin suuhunsa. <3

Juhannuspäivänä mentiin käymään

mieheni sisaren mökillä.

Rannalla riitti riemua.

Vesi sen kuin pärskyi,

kun innokkaat vesipedot

esittelivät uimahyppyjään.

Tyttärenikin kävi kokeilemassa,

miltä järvivesi tuntuu.

Ja huiiiii,

kun se olikin kylmää!

Onneksi sauna oli kuitenkin lähellä.

Ja lämmin! :)

Uiminen, saunominen ja lämmin kesätuuli

tekivät lopulta tehtävänsä:

pikkuisemme uinahti päiväunille

kumiveneeseen. <3

Sillä välin minä pääsin viettämään

hetken kahdenkeskistä aikaa

mieheni kanssa.

Nousimme mieheni isoisän

aikoinaan tekemään,

tervattuun puuveneeseen ja

suuntasimme Saimaata kohti.

Oli kyllä ihana käydä

kahdestaan soutelemassa! <3

Tänään ollaan puolestaan nautittu kesästä

kuivalla maalla.

Ollaan potkittu palloa,

leikitty piilosta marjapensaiden välissä,

oltu vesisotaa...

...käyty kävelyllä ja

ihasteltu kesäistä luontoa.

Tyttäreni kävi myös keräämässä

mummonsa kanssa

masikkamaalta

kesän ensimmäiset mansikat.

Niistä saatiin makoisat koristeet

mummon ja tyttäreni yhdessä leipoman

kakun päälle.

Kaiken touhuamisen ja herkuttelun jälkeen

tuli lopulta aika lähteä kotiin.

Sillä on lähdettävä,

jotta voi palata takaisin. 

Aurinkoisin keskikesän terveisin,

Laura

Pitsiliinoja ja oliivipuun oksa

Tämä viikonloppu on kulunut

kotitöitä tehdessä ja lepäillessä.

Mitään aikatauluja ei ole ollut.

Ollaan tehty ja oltu sen mukaan

kuin on jaksettu.

Laitoin tänään pienen tauon jälkeen pöydille

mummoni virkkaamat pitsiliinat.

En säästellyt tänäkään kesänä

keittiön pöydän liinoissa,

vaan laitoin jälleen useita liinoja päällekkäin.

Mielestäni lopputuloksesta tuli kiva,

vaikka liinat ovatkin erilaisia ja eri sävyisiä.

Ne sointuvat erilaisuudestaan huolimatta

kivasti yhteen, eikä itselleni ole ainakaan vielä

tullut sellaista oloa, että liinoja tarvitsisi alkaa karsimaan.

Enemmän on enemmän tällä kertaa. :D

Karsimista pääsin sen sijaan harrastamaan

oliivipuun parissa,

sillä muutama sen oksista oli päässyt

venähtämään hieman liian pitkiksi.

Niinpä tartuin saksiin ja

leikkasin yhden pitkäksi venähtäneistä oksista

pieneen lasipulloon

keittiön pöydän piristykseksi.

Yksinkertaista, mutta kaunista. :)

Tässäpä nämä meidän kuulumiset tällä kertaa.

Ei mitään isoa eikä ihmeellistä.

Pieniä juttuja vaan.

Ensi viikolla onkin sitten jo juhannus. :)

Hei vaan ja iloista juhannuksen odotusta!

Laura

Sunnuntaiaamun pyöräretki

Näin kesällä on ihana lähteä ulkoilemaan

jo heti aamusella,

kun ilma on ehtinyt jo lämmetä,

mutta on edelleen raikas.

Päätimmekin lähteä käyttämään tytärtämme tänään

pienellä pyöräretkellä heti aamiaisen jälkeen.

Kun olimme kulkeneet jonkin matkaa,

pysähdyimme pitämään pienen tauon.

Ja syömään samalla pienet retkieväät. :)

Tauon jälkeen jatkoimme vielä matkaa

polkuja pitkin.

Emme pitäneet mitään kiirettä,

vaan nautimme ihanasta ilmasta ja pienistä iloista,

kuten voikukan höytyvien puhaltelusta.

Keräsimme tyttäreni kanssa loppumatkasta

kotiin viemisiksi pienet luonnonkukkakimput.

Se olikin tärkeä juttu,

kun tyttäreni sai viedä lipastonsa päälle

itse keräämänsä kukkakimpun. <3

Aurinkoisin sunnuntaiterveisin,

Laura

Ystävyys

Kävin eilen kylässä

rakkaan ystäväni luona.

Kävimme pitkästä aikaa yhdessä

kävelylenkillä.

Kilometrit taittuivat huomaamatta

kuulumisia vaihtaessa.

Ystäväni loihti meille lenkiltä palattuamme

kevyttä lounasta ja

paistoi ihanaa raparperipiirasta.

Istuskelimme kuistilla

syömässä ja jutustelemassa.

Aika kului jälleen kuin siivillä.

Ennen kuin huomasinkaan

tuli aika lähteä kotiin.

Kotimatkalla mietin ystävyyttämme.

Sitä, miten kauan olemme jo tunteneet ja

mitä kaikkea yhdessä kokeneet.

Miten ystävyytemme on

näiden kaikkien vuosien aikana

kasvanut, kehittynyt ja syventynyt.

Aikuistunut.

Aivan niin kuin mekin.

- Laura