Kävin eilen kylässä
rakkaan ystäväni luona.
Kävimme pitkästä aikaa yhdessä
kävelylenkillä.
Kilometrit taittuivat huomaamatta
kuulumisia vaihtaessa.
Ystäväni loihti meille lenkiltä palattuamme
kevyttä lounasta ja
paistoi ihanaa raparperipiirasta.
Istuskelimme kuistilla
syömässä ja jutustelemassa.
Aika kului jälleen kuin siivillä.
Ennen kuin huomasinkaan
tuli aika lähteä kotiin.
Kotimatkalla mietin ystävyyttämme.
Sitä, miten kauan olemme jo tunteneet ja
mitä kaikkea yhdessä kokeneet.
Miten ystävyytemme on
näiden kaikkien vuosien aikana
kasvanut, kehittynyt ja syventynyt.
Aikuistunut.
Aivan niin kuin mekin.
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti