Ostin viikonloppulukemiseksi uusimman The Jeanne d´Arc Living -lehden. Polvisukat jalassa, tummanharmaaseen shaaliin kietoutuneena istuin sohvalla lempilehteäni lukien. Niin ihania värejä. Niin inspiroivia kuvia. Oikein tunsin, kuinka innostus alkoi nostaa päätään. Halusin päästä itsekin laittamaan kotiamme talvikuntoon.
JDL sai aikaan myös sen, että aloin odottaa joulua. Kyllä. Siitäkin huolimatta, että maahan satanut ensilumi on sulanut jo aikaa sitten, eikä taivaalta ole tullut vähään aikaan muuta kuin vettä. Mutta minä olenkin niitä ihmisiä, jotka innostuvat joulusta ja joulun odotuksesta. Paljon. Ja usein myös hyvissä ajoin. Niin kuin nyt.
Jotenkin sain innostukseni tarttumaan myös perheeseeni, ja niinpä huomasimmekin jonkin ajan päästä olevamme kaikki kolme olohuoneessa laatimassa tyttäreni ensimmäistä kirjettä joulupukille. Tyttäreni oli aivan riemuissaan. Kun kirje oli valmis, pyöritimme sen rullalle ja sidoimme kiinni juuttinarulla. Veimme kirjeen parvekkeelle lyhdyn viereen ja jäimme odottamaan, kävisikö tonttu hakemassa sen. Voitte uskoa, että parvekkeemme oven ikkunassa on useammat kuin yhdet pienet käden jäljet, kun siitä piti käydä vähän väliä tarkistamassa, joko tonttu on huomannut käydä hakemassa kirjeen. :)
Kirje oli vielä nukkumaan mentäessä lyhdyn vieressä...
...mutta aamulla kirje oli kadonnut. Tonttu oli kuin olikin hakenut sen.
Tunnelmallista illan jatkoa toivottaen,
Laura