Virkattu lippunauha

Virkkauskärpänen on nyt päässyt

puraisemaan minua sen verran isolla otteella,

etten malta olla kirjoittelematta aiheesta

jälleen tänne blogiin.

Toivottavasti ette ole jo ihan kyllästyneet

näihin virkkausjuttuihin!

Tässä viime aikoina on tosiaan tullut tartuttua

kerran jos toisenkin virkkuukoukkuun ja

tulosta on saatu aikaiseksi.

Virkkauksia on tehty niin omaan käyttöön

kuin joulun pehmeitä paketteja

silmällä pitäenkin.

Nyt vaan jännitetään, mitä mieltä

pikkuiset lahjansaajat tulevat

pakettiensa sisällöstä olemaan. :)

Jotain virkkausinnostuksestani kertonee sekin,

että ostin tässä jokin aika sitten aiheeseen liittyvän

kirjan.

Eksyin kerran selailemaan virkkausta koskevia

kirjoja kirjakauppaan ja eräs kirja jäi kaivelemaan mieltäni

siinä määrin, että kävin hakemassa yhden itselleni.

Kirja on Catherine Hirstin Mummon ruutuja ja raitoja

-Virkataan uutta perinteisistä isoäidinneliöistä.

Kokeilinkin jo yhtä kirjan ohjeista

-sievä isoäidin lippunauha-

ja ainakin se onnistui hyvin

tällaiselta aloittelijaltakin.

Nyt tyttäreni huoneen ikkunaa koristaakin

valosarjan lisäksi lippunauha. :)

Ikkunaan laittamani lippunauhan lisäksi

päätin kokeilla, miltä lippunauha näyttäisi

hieman pienemmillä lipuilla.

Niinpä sovelsin Catherine Hirstin kirjan ohjetta ja

tein nukenkehtoon oman pienemmän lippunauhan.

Kokeilin samalla, miltä lippunauha näyttäisi

hieman yksinkertaistettuna.

Jätin pois ikkunan lippunauhaan tekemäni

piparkakkukuvion ja tein reunasta

tasaisemman.

Mielestäni kehdon lippunauhasta tuli

myös kiva. :)

Lippunauhoja tehdessä tuli mieleen,

että virkatut lippunauhat saattaisivat olla

kivannäköiset joulukuusessakin.

Ikkunaan laittamani lippunauhan liput

saattaisivat olla hieman turhan suuret kuuseen,

mutta nuo pienemmät liput menisivät siinä varmasti

ihan hyvin.

Ehkäpä sitä voisi ihan kokeilla.... :)

Tunnelmallista illan jatkoa kaikille! <3

Laura

Aamunuotiolla Nuuksiossa

Teimme tänään sisareni perheen kanssa

aamuretken Nuuksion kansallispuistoon.

Se on kaunis ja suosittu retkeilykohde

Uudellamaalla.

Juuri retkeilykohteen suosion takia

lähdimmekin liikkeelle jo heti aamusta.

Ajattelimme, että silloin meillä olisi paremmin tilaa

 mennä paistamaan makkaraa jollekin suht lähellä

sijaitsevalle nuotiopaikalle.

Meidän pikkuiset retkeläiset kun eivät jaksa vielä

patikoida kovin pitkälle.

Ajoituksemme olikin oikein mainio, sillä

pääsimme tekemään nuotion Mustalammen

tulentekopaikalle.

Todella kauniille, kallioiselle rannalle,

joka sijaitsee lapsia ajatellen sopivan kävelymatkan

päässä parkkipaikalta.

Siellä olikin ihana istuskella lämpimän lampaantaljan päällä

katselemassa, kuinka auringonsäteet kimmelsivät lammen pinnalla

ja tiaiset nauttivat omasta ateriastaan vain muutaman askeleen päässä.

Tuli rätisi nuotiossa ja lämmitti mukavasti

kirpeässä pakkassäässä.

Emme kuitenkaan ehtineet istuskella nuotiolla kauaakaan,

kun väkeä alkoi jo olla liikkeellä.

Niinpä pakkasimme tavaramme heti makkarat syötyämme ja

teimme tilaa seuraaville retkeläisille.

Jatkoimme matkaamme kohti muita

sunnuntain puuhia. :)

Rauhallista sunnuntain jatkoa kaikille! <3

Laura

Pikku Sikke

Aivan aluksi haluan kiittää viime postauksen jälkeen

saamistani kommenteista.

Kiitos! <3

Kommentit lämmittivät kovasti sydäntäni ja

kannustivat jatkamaan tämän uuden

harrastukseni parissa. :)

Kerrottakoonkin, että uusia projekteja

on jo vaikka kuinka monta  mielessä,

ja uusi virkkauskin on jo työnalla.

Voi siis olla, että näitä virkkausjuttuja

tulee jatkossakin esiintymään täällä

blogissakin. :)

Sitten tuohon otsikkoasiaan.

Kuten olen täällä aiemminkin kirjoitellut,

tyttäremme on innokas hääräämään keittiössä.

Ruoanlaitto ja leipominen kiinnostavat.

Tyttäremme onkin jo pienestä pitäen tykännyt

istua vieressä katsomassa, kuinka ruokaa tehdään.

Hän on myös kysellyt aktiivisesti, mitä ruokaan

laitetaan ja halunnut sitten maistaa pippureista lähtien,

miltä mikäkin mauste ja raaka-aine maistuu.

Nyt isompana hän on tietenkin halunnut olla mukana

myös hämmentämässä kastikkeita, leipomassa ja

tekemässä muitakin juttuja, joissa hän on

voinut olla mukana.

Ja se, mitä on ensin tehty oikeassa keittiössä,

on sen jälkeen tehty tyttäremme omassa

pikkukeittiössä. <3

Ei siis liene mikään ihme, että

tyttäremme lempiohjelma lauantai-iltana on

Sikke Sumarin ruokaohjelma

"Sikke - Ruokaa rakkaudella".

Eilenkin tyttäremme istua nakotti tiukasti

pienellä tuolillaan ja seurasi silmä tarkkana,

millaisia herkkuja Sikke keittiössään loihti.

Ohjelman loputtua hän sitten totesi:

"Minä tykkään tästä Sikke -ohjelmasta!". :)

Tänä aamuna tyttäremme sitten tuli

huoneestaan touhukkaasti lusikka kädessään.

Hän oli tulossa omasta keittiöstään,

jossa oli hänen sanojensa mukaan parhaillaan

valmistumassa "punajuurikakku, johon

tarvitaan paljon aineksia".

Tiesin heti, että inspiraatio tähän punajuurikakkuun

oli saatu eilisestä "Sikke -ohjelmasta", jossa

Sikke valmisti muun muassa

punajuuri-suklaakakkua.

Meidän Pikku Sikke oli päättänyt kokeilla reseptiä

heti aamusta omassa keittiössään. :)

Iloisin ajatuksin,

Laura

Valmista tuli! :)

Kerroin noin kuukausi sitten

aloittaneeni uuden, yllättävän

projektin:

peiton virkkaamisen.

Nyt voin sitten ilokseni kertoa,

että projekti on saatu

viime viikonloppuna päätökseen.

Sain ihka ensimmäisen virkkuutyöni

valmiiksi ja nyt tyttäreni sänkyä peittää

kaksi peittoa:

minun mummoni minulle

aikoinaan virkkaama päiväpeitto ja

sen päällä minun itseni tyttärelleni

virkkaama torkkupeitto. :)

Eikä siinä vielä kaikki.

Virkkasin nimittäin jämälangoista

peiton myös nukensänkyyn.

Nyt sitten on tyttärelläni ja hänen nukellaan

lähes samanlaiset torkkupeitot.

Nukelle vaan tuli yhteen neliöön

valkoinen keskusta, kun lanka

meinasi loppua kesken.

Valkoinen yksityiskohta antaa

mielestäni kuitenkin peitolle

vaan lisää näköä. :)

Olen aika ylpeä itsestäni,

kun sain peitot valmiiksi. :)

Siitäkin huolimatta, että kyllähän

niissä amatöörin jälki näkyy.

Tyttären torkkupeitossa huomasin

muutaman pienen virheen

isoäidinneliöiden yhdistämisessä ja

nukenpeiton neliöiden yhdistäminen

olisi kyllä kannattanut tehdä

jollakin toisella tavalla, että

lopputuloksesta olisi tullut

kauniimpi.

Pääasia kuitenkin on, että

peitot valmistuivat ja innostus

virkkaamiseen syttyi.

Tästä on hyvä jatkaa ja

kehittää taitoja ajan kanssa

paremmiksi. :)

Lämpimin ajatuksin,

Laura

Synttäriviikonloppu

Tänä viikonloppuna meillä on juhlittu

syntymäpäiviä.

Mitään isoja juhlia ei ole ollut,

vaan ollaan vietetty synttäreitä

perheen kesken.

Tekemällä kaikenlaista kivaa

yhdessä. <3

Aloitettiin synttäreiden viettäminen

perjantaina, kun minulla oli

vapaapäivä ja mieskin pääsi

lähtemään töistä aiemmin.

Menimme käymään iltapäivällä

Korkeasaaressa, mihin sattui

olemaan vapaa pääsy.

Ilmainen sisäänpääsy ja kaunis sää

olivatkin houkutelleet eläintarhaan

koko joukon muitakin

viikonlopun aloittelijoita.

Väkeä tuli vastaan iloisesti

vielä silloinkin, kun me jo suunnattiin

kulkuamme takaisin autolle päin.

(Kuvissa muuten nyt ne viime postauksessa

mainitsemani uudet saappaat.

Aivan mahtavat!

Tykkään kovasti! :) )

Raikas ulkoilma ja kiertely eläintarhassa

vaativat kotimatkalla veronsa.

Hyvä, että pääsimme Korkeasaaren

parkkipaikalta pois, kun

pikkuisemme silmät alkoivat jo

luppasta ja neiti painui

untenmaille.

Illalla, kun tyttäremme oli käynyt jo yöpuulle,

vietimme mieheni kanssa hetken

kahdenkeskistä aikaa.

Avasimme viinipullon, sytytimme kynttilät ja

katoimme olohuoneeseen hieman herkkuja.

Sen jälkeen olikin ihana istahtaa vierekkäin

sohvalle elokuvaa katsomaan. <3

Nyt lauantaina syntymäpäivien viettäminen

on jatkunut herkuttelun merkeissä.

Mieheni ja tyttäreni leipoivat yhdessä

lakka-juustokakun, jonka ohjeen löydät

täältä.

Todella herkullinen juustokakku!

Suosittelen.

Tunnelmallista viikonloppua kaikille! <3

Laura