Aurinkoinen
tervehdys teille blogini lukijoille!
Joko teillä alkaa olla kevättä
rinnassa?
Minulla ainakin alkaa.
Olen
ollut tässä koko viikonlopun ajan iloinen ja keveä kuin
vappupallo.
Suupielet kaartuivat hymyyn vielä nyt maanantaiaamunakin
niin leveästi,
että tunsin aamulla bussissa istuessani olevani
kuin vastaus kysymykseen ”kuka ei kuulu joukkoon?”. :D
Siirsin
äsken viikonlopun aikana ottamani kuvat tietokoneelle ja arvatkaa,
mitä huomasin? Suurin osa niistä oli otettu keittiössä. Kodin
sydämessä.
Kuvia
katsoessani totesin, että vaikka olen puuhannut
viikonlopun aikana
kaikenlaista,
tärkeimmät tapahtumat ovat sijoittuneet silti
keittiöön.
Keittiökeskeisyys
alkoi jo aiemmin viime viikolla,
kun lähdimme jälleen kerran
etsimään keittiöömme uusia tuoleja.
Aiemmat yksilöt olivat
palvelleet meitä jo pitkään ja perusteellisesti
tullen lopulta
siihen kuntoon, ettei niiden korjaaminen
tullut enää kysymykseen.
Toisin
kuin edellisillä tuolinmetsästysreissuilla,
etsintämme tuotti
tällä kertaa tulosta.
Mukaan löytyivät kauniit, ajattomat ja
kestävät tuolit.
Juuri sellaiset kuin olin toivonutkin. :)
Viikonloppu
alkoi jälleen keittiöstä.
Istuimme koko perhe keittiönpöydän
ääressä
uusilla tuoleillamme,
kiireettöminä aamupalaa nauttien.
Punoimme innoissamme kesälomasuunnitelmia,
haaveilimme ja iloitsimme jo toteutuneista tai
toteutumassa olevista haaveista.
Olin jotenkin kuplivan iloinen ja innoissani
jo heti aamusta
ja se tunne
kesti koko päivän. :)
Kun
minä aloin aamiaisen jälkeen
kantaa petivaatteita raikkaaseen
ulkoilmaan
ja valmistelemaan muutoinkin päivän siivousurakkaa,
mieheni aloitti päivällisprojektinsa.
Hän laittoi ensin
sämpylätaikinan tulemaan ja
leipoi siitä sitten suuret, muhkeat
sämpylät.
Sen jälkeen hän valmisti majoneesin ja
jauhoi lihapalat
jauhelihaksi.
Jauhelihasta hän valmisti mehevät pihvit.
Kun
siivousurakan jälkeen istahdin keittiönpöydän ääreen,
tunsin
itseni etuoikeutetuksi.
Mieheni oli nähnyt valtavasti vaivaa
herkullisen päivällisemme eteen.
Ja hän oli vieläpä tuonut
minulle kaupassa käytyä
kauniin kimpun keltaisia tulppaaneja. <3
Sunnuntaina
sain rakkaan ystäväni kylään.
Istahdimme perinteiseen tapaan
samantien keittiönpöydän ääreen,
joimme kahvia ja juttelimme.
Tarjolla ei ollut muuta kuin
vadelmatäytteisiä herrasväenleipiä.
Olin valinnut niitä, koska tiesin ystäväni pitävän niistä.
Tarjoilut eivät kuitenkaan olleet tälläkään kertaa ”se juttu”,
vaan tärkeämpää kahvipöydässä oli ehdottomasti seura.
Aika
kului jälleen kuin siivillä ja olen iloinen tietäessäni,
että
tapaamme taas pian. <3
Tähän
loppuun laitan vielä otsikosta poiketen muutaman kuvan
tyttärelleni
tekemästäni kalanruotoletistä.
Ihan ilman mitään sen kummempia
perusteluja. :)
Kevään
iloa huhtikuuhun toivottaen,
Laura
