Heipparallaa!
Mitä teille kuuluu?
Kuinka viikonloppu on sujunut?
Minä olen viettänyt viikonloppua itsekseni
miehen ja tyttären lähdettyä käymään miehen
vanhempien luona. En lähtenyt tällä kertaa mukaan
vaan jäin kotiin siivoamaan ja hengähtämään hetken
omissa oloissani. Muutaman energiavarastoja
syöneen viikon jälkeen huomasin nimittäin
kaipaavani kovasti aikaa itselleni ja ajatuksilleni.
Kotikin kaipasi selvästi perjantai-imurointia
napakampaa työstämistä.
Vaikka olisin voinut nukkua lauantaiaamuna
pidempäänkin, heräsin silti jo hyvissä ajoin. En
siksi, että herätyskello olisi minut herättänyt, vaan
siksi, että tunsin pursuavani hyvin nukutun yön jälkeen
energiaa. En kerta kaikkiaan malttanut nukkua
pidempään, vaan halusin ryhtyä heti toimeen.
Aloitin parvekkeesta. Kannoin pois kaikki kulahtaneet
kukat, imuroin lattian ja pesin pöydän ja tuolit
puhtaaksi talven aikana kertyneestä liasta.
Siirryin sitten sisälle. Imuroin, pyyhin pölyt ja
pesin lattiat. Siivosin tyttären huoneen kaapinkin.
Olin innoissani auringonpaisteesta, lämmöstä ja
valosta. Kuuntelemani musiikin rytmi tarttui minuun ja
tuntui kuin siivoaminen olisi sujunut lähes itsestään.
Myös edellisenä päivänä ostamani uudet
siivousvälineet, raikkaat tuoksut ja
lian alta paljastuvat puhtaat pinnat tekivät
minut iloiseksi. Oli suorastaan kiva
siivota! :)
Saatuani kodin siivottua, päätin ottaa iisisti ja
keskittyä herkutteluun ja rentoutumiseen.
Tein päivälliseksi lempisalaattiani, joka kaikessa
yksinkertaisuudessaan sisältää yhtä tai kahta eri
salaattia (en käytä mitään tiettyä salaattilajiketta,
vaan laitan mitä milloinkin sattuu kotona olemaan tai
mikä nyt sattuu kaupassa hyvältä näyttämään),
yhden avokadon, keskikokoisia tai suuria
katkarapuja ja Borgesin sitruunaoliiviöljyä
(Olive oil with lemon peel).
Aaah, niin hyvää!
Eilisestä poiketen nukuinkin sitten tänä aamuna
pitkään. Tuntui, että olisin voinut jäädä
sänkyyn vaikka koko päiväksi, mutta kampesin
kuitenkin lopulta itseni ylös, söin ja lähdin ulos.
Ajatuksena oli mennä käymään pitkällä lenkillä,
mutta valtavan kova tuuli sai minut muuttamaan
suunnitelmiani. En halunnut puskea väkisin
vastatuuleen, joten en mennytkään kauempana
olevaan metsään kävelemään, vaan
pitäydyin lähimetsässä.
Siellä olikin ihanan rauhallista.
Tuuli ei tuntunut metsässä läheskään yhtä
voimakkaalta. Se kyllä humisutti puiden oksia
jossakin ylhäällä, mutta polulla sai kulkea
kyllä täysin suojassa tuulen
tuiverrukselta.
Metsään päästyäni huomasin myös,
että askeleeni hidastui. Kävelin rauhallisesti
tuulen huminaa ja lintujen konsertointia kuunnellen.
Ihastelin luonnon runsautta ja kukkien kauneutta.
Huomasin, että reippaaksi aiottu lenkkini oli
muuttunut täysin sunnuntaikävelyksi.
Istahdin välillä kivelle ja annoin pilvien takaa
löytyneen auringon lämmittää kasvojani.
Kun lopulta päätin nousta ylös kiveltä
jatkaakseni matkaa, mieleeni juolahti,
että voisin kerätä päiväkahvipöydän
koristeeksi kimpun luonnonkukkia.
Ympärillä oli vaikka millä mitalla herkkiä,
valkoisia kukkia, joista keräsin hetkessä
kauniin kimpun. En malttanut lähteä
heti kotiin kimpun kanssa, vaan jatkoin
vielä hetken päämäärätöntä kuljeskeluani
metsäpoluilla.
Siitä tuli kyllä niin hyvä mieli, että
aloin jo suunnitella metsäretkeä tytön kanssa
samaan paikkaan. Voitaisiin tehdä joku kaunis
päivä pienet eväät mukaan ja mennä
metsäkalliolle puhaltelemaan
saippuakuplia. Voitaisiin kerätä samalla
uusi, tuore kukkakimppukin kotiin tuomiseksi.
Tyttäreni kun tykkää niin kovasti kukista ja
niiden keräämisestä. <3
Kotiin päästyäni sidoin kukkakimpun ohuella
narulla ja laitoin sen lasimaljakkoon.
Nostin kimpun pöytään, keitin kahvit ja
istuin pöydän ääreen nauttimaan kaikessa
rauhassa kukkien kauneudesta, pullakahveista ja
lempilehdestäni.
Tähän loppuun täytyy kyllä todeta, että tämä
itselle varattu aika on tehnyt todella
hyvää. Olen imenyt itseeni energiaa, josta
rakas perheeni pääsee varmasti osalliseksi
kotiin palattuaan.
Kuinka ihanaa onkaan saada heidät
pian kotiin! <3
Halauksin,
Laura
