Kevätpäiviä

Hei taas!

Siitä on jo lähes kolme viikkoa, kun olen viimeksi

tänne blogiin kirjoitellut, joten paljon on ehtinyt

taas tapahtua tässä välissä. Kevät on edennyt

valtavin harppauksin eteenpäin ja tällä

viikolla on saatu muutamana päivänä

ihanan aurinkoinen ja lämmin lupaus

kesäntulosta.

Jee! Tätä on odotettu. :)

Katselin juuri äitienpäivänä otettuja kuvia,

joista huomaa hyvin, kuinka paljon luonnossa

on kahden viikon aikana tapahtunut.

Äitienpäivänä leikkipuistossa käydessämme puut

olivat vielä jokseenkin pienillä hiirenkorvilla tai

lähestulkoon paljaita, kun nyt niissä on jo aivan

selvät vaaleanvihreät lehdet ja moni puu on

parhaillaan täydessä kukassa.

Tämä on kyllä niin kaunista aikaa! <3

Kesäntuloa lupaili tällä viikolla myös

päiväkodissa vietetty kevättapahtumakin.

Tapahtuma järjestettiin päiväkodin pihalla,

joten meillä kävi kyllä hyvä tuuri, kun

tapahtumailta oli niin ihanan

lämmin ja aurinkoinen.

Kevättapahtumaa varten päiväkodin pihalle oli

tehty monenlaisia kivoja rasteja, joita sitten

lapset perheineen yhdessä suorittivat.

Lapset (ja aikuiset) pääsivät kiipeilemään,

heittelemään palloja, pussihyppelemään,

kävelemään puujaloilla, maalaamaan jne.

Kaiken touhun ja hauskanpidon jälkeen ei

illalla tarvinnut unen perään kysellä, vaan laiva

höyhensaarille lähti saman tien sänkyyn mentyä.

Eilen oli myös lämmin ja upea kevätpäivä.

Meillä oli tyttären kanssa koko joukko asioita

hoidettavana Helsingissä, joten kaipasimme jotain

pientä kivaa piristykseksi asiat hoidettuamme.

Niinpä päätimme mennä hetkiseksi

Hesperianpuistoon nauttimaan kauniista päivästä.

Kävimme hakemassa Ärrältä pienet eväät ja

suuntasimme sitten niiden kanssa puistoon.

Olin ajatellut, että kävisimme ensin kävelemässä

Töölönlahden rantaa pitkin ja menisimme sitten

syömään kalliolle eväitä.

Puistoon saavuttuamme huomasin kuitenkin

saman tien, että suunnitelmienmuutos on

tarpeen. Hesperianpuistossa oli menossa parhaillaan

jokin tapahtuma, josta en ollut tiennyt. Puisto oli

täynnä ihmisiä ja Töölönlahden ranta oli selvästi

varattu juoksukilpailua varten.

Kävelimme tyttären kanssa hetken puistossa ja

etsimme sitten kalliolta sopivan paikan eväiden

syömistä varten. Kaivoimme keksit ja mehut

esiin ja istahdimme auringon lämmittämälle

kalliolle nauttimaan kevään tunnelmasta ja alkavan

kesän ensimmäisistä retkieväistä.

Aikamme istuskeltuamme nousimme ylös ja vietimme

vielä hetken aikaa puistossa. Siinä kalliolla kiipeillessämme

ja kuvia ottaessamme mietin, kuinka vähän minulla on

Helsingistä kuvia, vaikka käyn siellä lähes

päivittäin. Voi melkein sanoa, että minulla on

Nizzastakin enemmän kuvia kuin Helsingistä. Ja siellä

olen siis viettänyt elämäni aikana aikaa yhteensä

vajaan viikon verran...

Mutta ehkäpä tästäkin löytyy taustalta sama ajatus

kuin vanhasta sanonnasta, jonka mukaan suutarin

lapsilla ei ole kenkiä. Ehkä Helsinki on liittynyt ja

liittyy niin vahvasti arkeen ja työssä käymiseen,

että kuvat ovat arjen pyörityksessä vain jääneet

ottamatta. Niin tai näin, täytyypä muistaa ottaa

jatkossa kamera aiempaa usemmin mukaan

myös Helsinkiin.

Kauniita kevätpäiviä teille kaikille toivottaen,

Laura