Hei taas!
Tilasin tässä jokin aika sitten
Adlibriksestä Sanna Tuovisen kirjan
Satuhieronta - Läsnäolevan kosketuksen ja
sadun taikaa.
Olin nähnyt kirjan sattumalta eräässä
kaupassa ja se oli jäänyt mieleeni lyhyen
selailun jälkeen. Ajattelin heti, että
olisi kiva kokeilla satuhierontaa
tyttäreni kanssa.
Satuhieronnassa on kyse
satujen yhdistämisestä kosketukseen ja
kevyeen hierontaan. Se on lapsilähtöinen ja
luova menetelmä, joka parantaa kirjan mukaan
lapsen itsetuntemusta, kehittää motoriikkaa ja
sosiaalisia taitoja, lievittää stressiä ja
helpottaa nukahtamista.
Se luo yhdessäolon hetkiä ja auttaa
niin lasta kuin aikuistakin rauhoittumaan ja
rentoutumaan läsnäolon, ilon ja leikin
kautta.
Kun kirja tuli reilu viikko sitten,
tyttäreni halusi päästä heti kokeilemaan
satuhierontaa. Niinpä sovimme, että
tytär käy sängylle masulleen ja minä
etsin sillä välin yhden kirjan
satuhierontaohjeista.
Valitsin alkuun lyhyen sadun, jonka
viesti lapselle on, että hän on arvokas
sormenpäistä varpaisiin asti.
Sadun nimi on Olen ihme.
Huomasin pian sängylle asetuttuamme,
että olisi ollut parempi, jos olisin
tutustunut kirjaan ainakin hieman ennen
satuhieronnan kokeilemista.
Nyt huomioni jakautui tyttäreni ja kirjan
välillä, kun yritin sadun kertomisen lisäksi
lukea samalla myös ohjeita siitä, miten tähän
satuun voisi yhdistää hieronnan.
Tyttäreni tietenkin huomasi tämän,
eikä sen vuoksi jaksanut keskittyä
hierottavana olemiseen kovinkaan kauaa.
Pidimmekin satuhieronnan kanssa pienen,
luovan tauon ja palasimme asiaan
vasta nyt vapun aikaan.
Näytin kirjaa äidilleni,
kun menimme vanhempieni luo
vapun viettoon. Selasimme kirjaa yhdessä
äitini kanssa, ja äitini antoi minulle hyviä
vinkkejä siihen, miten minun kannattaisi
aloittaa satuhieronta tyttäreni kanssa.
Kiitokset vielä äidille noista
vinkeistä! <3
Valitsimme kirjasta lyhyen lorun
Sii-sii-siili, jonka oppii nopeasti
ulkoa. Kun tyttäreni sitten hetken
kuluttua kiipesi äitini syliin katsomaan,
mitä me teemme, äitini alkoi lorutella
Sii-sii-siiliä ja kuljettaa samalla sormiaan
tyttäreni selkää pitkin siilin sipsutusta kuvaten.
Tyttäreni on innokas osallistuja, joten hän
innostui kovasti, kun pääsi lorun lopuksi
keksimään, mitä kallion päälle kiivennyt
siili näki. Kun äitini oli piirtänyt siilin
näkemän kohteen tyttäreni selkään,
tyttäreni halusikin jo päästä
hierottavasta hierojaksi ja
loruttelikin jo heti ulkomuistista
Sii-sii-siilin mummilleen.
Sen jälkeen Sii-sii-siiliä ja sen
tutkimusretkiä onkin mahtunut meidän
viikonloppuumme useita kertoja. :)
Eli meillä ainakin toimi se, että
hierontatilanne oli mahdollisimman
luonteva. Touhukas tyttäreni oli helpompi
saada innostumaan hieronnasta, kun
hierontatilanne sulautui luontevasti
muuhun toimintaan ja olemiseen eikä
vaatinut erityistä asettautumista johonkin
tiettyyn paikkaan tai asentoon. Hän vain
istahti mumminsa syliin ja satuhieronnalle
sopiva hetki tuli ikään kuin itsestään.
Satuhierontaa aloitettaessa on selkeästi myös
hyvä, että satu tai loru on tarpeeksi lyhyt.
Lyhyt satu on helpompi oppia ulkoa,
jolloin hierojan on helpompi keskittyä
kirjasta lukemisen sijaan tarinan kertomiseen ja
itse hierottavaan. Lisäksi pieni satuhierottava
jaksaa ainakin näin alkuvaiheessa keskittyä
paremmin lyhyeen hierontatuokioon
kuin pitkään.
Huomasin myös, että vaikka Olen ihme -sadussa
onkin tärkeä viesti, se ei herättänyt lapseni
uteliaisuutta samalla tavoin kuin Sii-sii-siili.
Rikkaalla mielikuvituksella varustettu,
parhaassa leikki-iässä oleva tyttäreni nautti
selkeästi enemmän päästessään katsomaan
maailmaa itse tutkivin siilin silmin kuin
ottaessaan passiivisena vastaan minulle
merkityksellisiä viestejä. Lapsilähtöisyys
kannattaa siis selkeästi pitää mielessä
niin hieronnan aikaa ja paikkaa kuin
satuakin valittaessa. :)
Jotain on siis taas opittu tämänkin
viikonlopun aikana.
Ei huono juttu ollenkaan! :D
Halauksin,
Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti