Virkattuja asusteita Baby Bornille

Hei taas pitkästä aikaa!

Pari viimeisintä viikkoa on mennyt jälleen

yhdessä hujauksessa, enkä ole ehtinyt

(tai jaksanut) kirjoitella kuulumisia

tänne blogiin.

Menemisiä ja tulemisia on ollut jokseenkin paljon

ja sen vapaa-ajan, mitä on ollut, olen viettänyt

perheen kanssa puuhaillen tai ihan vaan rentoillen.

Bloggaamisen ohella virkkaaminen on jäänyt

viime viikkoina melkoisen vähäiseksi.

Ei vaan ole ollut sellaista inspistä.

On ollut kivempi tarttua kirjaan

kuin virkkuukoukkuun.

Tänä viikonloppuna tähän on tullut

virkkaamisen (ja nyt siis myös bloggaamisen :) )

osalta muutos.

Kaivoin jälleen virkkuukoukut ja langat esiin ja

mietin, mitä alkaisin tekemään. Löysin netistä

ohjeen Baby Bornin pipon, liivin ja rannekkeiden

tekemistä varten, ja niinpä päätin tehdä tyttäreni

nukelle Lotalle vähän uusia vaatteita.

Aloitin virkkaamisen liivistä.

Alku sujui hyvin, mutta liivin etukappaleiden

vaatimia kavennuksia piti hieman harjoitella.

Sain ne kuitenkin lopulta onnistumaan ja olin

aikaansaannokseeni jo tyytyväinen...

...kunnes huomasin, etten ollut laskenut silmukoita

tarpeeksi tarkasti selkäkappaletta varten.

Siinä jo hetken harmittelin, että "näinkös tässä

nyt sitten kävikin", kunnes keksin, että teen liiviin

selkäkappaleen sijaan halterneckin.

Ja voilà!

Liivi valmistui. :)

(Tein liivin nyörin ohjeesta poiketen

ketjusilmukoista.)

Seuraava haaste oli pipo.

Mietin ensin, että "mitenköhän nämä

lisäykset nyt sitten oikein tulevat

onnistumaan", mutta sain ilokseni

huomata, että kyllähän ne onnistuivat,

kun huolehdin liivin tekemisestä

jotain oppineena silmukoiden määristä

paremmin. :)

Rannekkeet tulivatkin sitten

liivin ja pipon jälkeen kuin itsestään,

joten päätin siinä vauhtiin päästyäni

tehdä Lotalle vielä säärystimetkin.

(Säärystimet tein samalla ohjeella kuin

rannekkeet, mutta virkkasin aloitusketjuksi

8 ketjusilmukkaa ja yhden ketjusilmukan

kääntymiseen.)

Virkkasin kaikki Lotan asusteet

Novitan Siiri -langasta.

Käytin vain yhtä väriä, joten halusin

tuoda asusteisiin hieman lisäilmettä

koristelemalla ne valkoisilla paljeteilla.

Teinkin paljeteista pienet kuviot

niin pipoon, liiviin, rannekkeisiin

kuin säärystimiinkin. Ja kyllähän

ne piristivät muuten yksivärisiä

vaatekappaleita.

Tässäpä näitä kuulumisia

tältä erää...

Oikein ihanaa tulevaa viikkoa kaikille!

Halauksin,

Laura

"Me tytöt ollaan onnellisia!"

Usein on niin, että pienet asiat tekevät onnelliseksi.

Joskus on kiva palata näihin päivän ihaniin hetkiin

esimerkiksi lyhyen luettelon muodossa.

Tässäpä omalta osaltani tällainen

"päivän onnellisuusluettelo" tältä päivältä:

1.

Sain herätä hyvin nukutun yön jälkeen uuteen päivään

kahden ihanan pörröpään tullessa hakemaan minua

hymyssä suin aamiaiselle.

Iloiset ilmeet heti aamusta, pöydässä odottava

tuoksuva aamupala, ikkunasta erottuva

kauniin valkoisen hunnun verhoama maa...

Kuinka valoisalta maailma näyttikään!

2.

Valoisuus jatkui aamiaisen jälkeenkin,

kun kävin miehen ja tytön kanssa ulkoilemassa.

Voi sitä lapsen riemua, kun pääsi pitkästä aikaa

lumeen peuhaamaan!

Maa täyttyi pian pikkuisista lumienkeleistä. <3

3.

Iltapäivällä käperryin tytön kanssa hetkeksi

sängylle lukemaan satuja.

Siinä hetkessä oli jotain tavattoman herkkää:

Valo kuulsi pehmeästi sänkyä reunustavien

vaaleiden verhojen lomasta. Tyttö painautui

lämpöisenä kainalooni satua kuuntelemaan.

Oli niin rauhallista ja turvallista.

Ihan kuin joskus silloin,

kun olin itse pieni.

4.

Satuhetken jälkeen kävin itsekseni kävelyllä.

Pakkanen puri poskipäitä ja pienenpienet lumihiutaleet

kiirehtivät maahan. Edessä näkyi pitkästä aikaa myös

kaistale auringon värjäämää taivasta.

Kuljin pitkin lumisia metsäpolkuja ja vedin sisääni

raikasta talvi-ilmaa. Tuntui kuin koko kehoni olisi

herännyt uudelleen pitkän harmaan jakson jälkeen.

5.

Kotiin palattuani minua oli vastassa pieni tyttö ja

prinsessapeli. Pelasimme erän prinsessapeliä,

minkä jälkeen tyttö jatkoi vielä vaikka kuinka kauan

palapelien parissa. Oikeastaan siihen saakka, kunnes

väsy alkoi painaa ja iltapalan aika lähestyä.

Istuin lattialla tyttäreni kanssa ja teimme yhdessä

viimeisen palapelin valmiiksi.

Kun Tuhkimon tanssiaiskuvan viimeinenkin palanen

oli saatu paikalleen, tyttäreni kapsahti

yhtäkkiä kaulaani ja sanoi:

"Me tytöt ollaan onnellisia!".

Se tuntui jotenkin erityisen hyvältä.

Oli ihana huomata, että tyttärenikin koki

sen saman rauhallisen ja hyvän olon,

jonka itsekin koin. <3

Onnellisia hetkiä päiviinne!

Laura

Itsetutkiskelua

Hyvää alkanutta vuotta

ihanat lukijani! <3

Ajattelin aloittaa tämän vuoden täällä blogissa

samalla teemalla, joka on ollut itselläni vallalla

jo pidemmän aikaa:

itsetutkiskelulla.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole alkaa tutkiskella

itseäni tässä blogissa (ei hätää! :)),

vaan pikemminkin jakaa kanssanne muutama

hyväksi kokemani juttu (=kirja) ja

innostaa teitäkin tälle itsensä tutkimisen polulle.

Omalla kohdallani (kuten varmasti useimpien muidenkin

itsetutkiskelun poluille lähteneiden kohdalla) polun kulkeminen

ei ole ollut läheskään aina helppoa (kaikkea muuta), mutta

se on ollut sitäkin antoisampaa.

Olen oppinut itsestäni valtavan paljon ja

saanut monia sellaisia oivalluksia, jotka

olisi helposti jäänyt saamatta ilman kaikkia niitä

ylä- ja alamäkiä, joita matkallani olen kohdannut.

Ilman jo kulkemaani matkaa, en olisi tässä,

missä nyt olen.

Ja toisaalta, nyt vauhtiin päästyäni,

en halua jäädä tähän, missä nyt olen,

vaan jatkaa eteenpäin.

Sillä jälleen kerran matkani

on tuonut minut pisteeseen,

jossa palan halusta oppia lisää. :)

Omalla kohdallani lähtölaukauksena itsetutkiskeluun

ovat olleet muutamat itseäni suuresti ravistaneet

tapahtumat elämässäni. En olisi kuitenkaan

päässyt tähän ilman kaikkia niitä ihania ihmisiä,

jotka ovat tavalla tai toisella olleet mukana matkassani.

Kiitos siitä heille! <3

Elämäntapahtumien ja matkakumppanieni lisäksi

tärkeä tekijä itsetutkiskeluni poluilla ovat olleet kirjat,

joista olen löytänyt valtavasti työvälineitä

paremman itsetuntemuksen rakentamiseen.

Näistä kirjoista voin suositella ainakin seuraavia:

Arto Pietikäinen:

Joustava mieli

-vapaudu stressin, uupumuksen ja

masennuksen yliotteesta

Kimmo Takanen:

Tunne lukkosi

-vapaudu tunteiden vallasta

Penney Peirce:

Intuitio

-sisäisen tiedon ohjauksessa.

Lisäksi olen löytänyt useita hienoja ajatuksia

Paulo Coelhon kirjallisuudesta.

Itsetuntemuksen lisääntyessä olen

kokeillut ja löytänyt monia uusia juttuja

elämääni.

Sellaisia, joita en olisi aimmin uskonut tekeväni.

Yksi niistä on tämä blogi.

Toinen on virkkaaminen, josta

olen viime aikoina täälläkin paljon puhunut.

Ja uusia juttuja on koko ajan

hautumassa. :)

Olen kokenut löytäneeni

luovuuteni ja innostukseni

uudelleen.

Ja se, jos mikä,

on tuntunut mahtavalta! :)

Oivallusrikasta vuotta meille kaikille! <3

Laura