Hei taas kaikille
ja
iloista alkanutta vuotta!
Kuinka teillä on vuosi alkanut?
Oletteko ehkä aloittaneet jonkin
uuden projektin tai harrastuksen
taikka kenties jatkaneet jotakin, jonka
aloititte jo aikaisemmin?
Itse en ole vielä aloittanut uusia projekteja.
Muutamia viime vuoden puolella aloitettuja
projekteja (käsitöitä) on vielä työnalla,
mutta uusi vuosi, useat viime vuoden ja
viime viikkojen aikana lukemani kirjat ja
erään sukulaiseni innostavan omaperäiset
taideteokset ovat saaneet mieleni kuplimaan
jo uusista ideoista.
Ja innostuksesta.
Varsinkin tänään on tuntunut siltä, että
ideoita on pulpunnut kuin pienestä purosta.
Luovuuden pulppuaminen on ruokkinut
innostusta ja iloa ja kasvava ilo ja innostus
luovuutta. :)
Oli ihana kirjoittaa yksi toisensa jälkeen syntyviä
ideoita ylös muistivihkoon. Kynä sen kuin
viuhui paperia pitkin.
Varsinkin yhden idean kohdalla tuntui kuin
se olisi saanut siivet selkäänsä.
Palaset kun tuntuivat loksahtelevan
paikoilleen aivan itsestään.
Luulen, että jos siivet vielä saavat
tuulta alleen, idealla on mahdollisuus
lähteä lentoon.
Se edellyttää kuitenkin sitä, että käärin hihat
aivan todella ja ryhdyn hommiin.
Muuten lento loppuu pöytälaatikkoon.
En ole ollut tänään meillä ainoa, joka on
innostunut käyttämään luovuuttaan.
Tyttäreni tarttui nimittäin heti aamusta
innoissaan joululahjaksi saamiinsa
väriliituihin ja -kyniin ja taiteili
minulle ensimmäisen piirustuksensa,
kun istuin itse vielä aamiaispöydässä.
Päivän mittaan piirustuksia tuli vielä lisää.
Yksi niistä piirrettiin muistivihkoon, johon
olin kirjoittamassa omia ideoitani.
Tyttäreni ilmeisesti innostui omasta
innostuksestani siinä määrin, että halusi
hänkin tehdä omat merkintänsä samaan
vihkoon kanssani. Niinpä omat
sanalliset merkintäni saivat seuraa
kauniisti säkenöivästä auringonpaisteesta,
pehmeänvihreästä nurmesta ja
iloisesti hymyilevästä tytöstä. Pörrääpä
kuvassa muuan kodistaan eksynyt ötökkäkin. :)
Tähän loppuun voisin vielä kertoa yhdestä
tyttäreni tänään tekemästä työstä.
Se oli harmaalla värikynällä tehty piirustus,
joka ei esittänyt mitään.
Tai niin olisi voinut luulla, jos olisi jäänyt
tuijottamaan vain piirustusta, mutta ei olisi
kuunnellut tarinaa.
Kun tyttäreni tuli näyttämään minulle teostaan,
kysyin häneltä, mitä työ esittää.
Tyttö katsoi työtään ja sitten minua ja
sanoi: "Tässä on kuva kahdesta lääkepullosta
valuneesta lääkkeestä. Lääkkeet ovat menneet
keskenään aivan sekaisin niin, ettei niitä voi
enää erottaa toisistaan ja laittaa takaisin omiin
pulloihinsa."
Aivan. Selvähän se.
Se, jolla on mielikuvitusta, näkee koko tarinan.
***
Mielikuvitusrikasta alkanutta vuotta
toivottaen,
Laura
