Hei taas pitkästä, pitkästä aikaa!
Nyt onkin taas kulunut hetki jos toinenkin
edellisestä päivityksestä.
Olen ollut lähes koko tammikuun
eksyksissä itseni kanssa. Oltiin aika paljon
sairaana tammikuussa ja huomasin sen vaikuttavan
jokseenkin negatiivisesti itseeni ja olemiseeni.
Olo oli tuskainen niin sisäisesti kuin ulkoisesti.
Tekemistä olisi ollut vaikka millä mitalla, mutten
jaksanut tehdä mitään. Olin väsynyt ja turhautunut.
Tunsin jääneeni vangiksi epämiellyttävään olotilaani,
enkä tiennyt, miten pääsisin siitä pois.
Ongelmani oli, etten pystynyt olemaan läsnä
hetkessä. Olin kietoutunut mieleni kiemuroihin.
Murehdin olevaa ja tulevaa. Kannoin
huonoa omaatuntoa sairastamisesta ja
kaikista tekemättömistä töistä.
Ajattelin, että minun pitäisi olla jossakin
muualla kuin olin, tekemässä jotakin muuta
kuin tein. Stressaannuin, mikä ei tietenkään
auttanut ketään eikä mitään millään
tavalla.
Niinpä tuli aika palata takaisin
perusasioiden äärelle. Alkaa taas elää
elämää sellaisena kuin se on.
Hiljentyä olemaan läsnä kussakin hetkessä.
Arvostelematta tai tuomitsematta. Hyväksyen.
Tässä auttoi suunnattomasti se, että sain
mahdollisuuden viettää viikonlopun
itsekseni. Sain levätä ja kerätä voimia.
Tehdä niitä asioita, jotka tuntuivat hyvälle.
Aivan ensin siivosin kotia. Se tuntui tärkeälle
kaiken sairastamisen jälkeen.
Halusin aloittaa niin sanotusti puhtaalta
pöydältä.
Kun pöydät olivat puhtaat ja koti järjestyksessä,
kävin ostamassa pöydille kukkia ja
katselin niiden herkkää kauneutta.
Ihmettelin, kuinka paljon iloa pienistä,
hennoista kukista voikaan saada.
Siivoamisen jälkeen luin Eckhart Tollen kirjaa
"Uusi maa - Elämän tarkoituksen oivaltaminen" ja
oivalsin, että on tullut aika keskittyä päämäärän
sijasta itse tekemiseen. Tässä ja nyt.
Eckhart Tollen sanoin:
"[K]oko elämän matka koostuu perimmiltään
juuri nyt ottamastasi askeleesta. On vain yksi askel,
anna sille siksi täysi huomiosi. Tämä ei suinkaan
tarkoita, ettet tiedä, minne olet matkalla. Se
tarkoittaa, että tämä askel on tärkein,
määränpää toisarvoinen. Se, mitä kohtaat
määränpäässäsi sinne päästyäsi, riippuu
tämän askeleen laadusta."
Vaikka olen lukenut Eckhart Tollea aikaisemminkin ja
edellä siteeraamassani kappaleessa ei sinänsä ollut
mitään uutta, sanat kuitenkin palauttivat
mieleeni jotain arjen melskeessä unohtamaani:
tämän hetken tärkeyden. Sen, että vain sillä,
mitä ja miten olen tai teen nyt, on merkitystä.
Niinpä olen tänään kiinnittänyt erityisesti huomiota
siihen, että olisin todella läsnä kussakin hetkessä ja
keskittyisin vain siihen, mitä olen juuri
silloin tekemässä. Kaikilla aisteilla.
Niinpä arkisia askareita tehdessäni
keskityin esimerkiksi siihen, miltä
koneesta otettu, vielä kostea pyykki
tuntui käsissäni.
Ulkona käydessäni
keskityin puolestani kuuntelemaan,
kuinka jää ja lumi rahisivat kenkieni alla
jäistä katua pitkin kävellessäni ja kuinka
voimakas tuuli humisi kaikkialla
ympärilläni taivuttaen puiden
latvoja ja saaden poskipääni kipristelemään
kylmästä.
Lukemaan ryhtyessäni en syöksynyt
suoraan kirjan sisällön kimppuun,
vaan keskityin aistimaan myös
kirjan painon käsissäni ja sen lehtien
karheuden sivuja kääntäessäni.
Ja kun laitoin suuhuni suklaan, en vain
nielaissut sitä ahnaasti, vaan
keskityin tuntemaan sen pehmeyden
kielelläni ja maistamaan sen
täyteläisen maun suussani.
Ja kahvia kauniista kupeista
juodessani tunsin
sieraimissani kahvin tuoksun.
Sen ihanan tuoksun, jota
kaipaan usein jo heti herättyäni.
Ja kuinka ollakaan, mieleni kiemurat eivät ole
vaivanneet minua tänään. Olen tuntenut
iloa kaikesta siitä pienestä ja yksinkertaisesta,
josta elämäni on tänään(kin) koostunut.
Voin vain yhtyä Eckhart Tollen sanoihin:
"Tämä hetki on aina pieni siinä mielessä, että
se on yksinkertainen. Siihen kätkeytyy kuitenkin
suurin voima. *** Tavoitat sen vain silloin, kun
sitoudut vallitsevaan hetkeen. Tai on ehkä
totuudenmukaisempaa sanoa, että se
tavoittaa silloin sinut ja sinun avullasi
tämän maailman."
Tässä vielä loppuun Norah Jonesin
ihana kappale "The prettiest thing", jota olen
tänään kuunnellut. Todella kuunnellut.
Ja nauttinut kuulemastani.
Läsnäoloa hetkiinne toivottaen,
Laura
