Aamukävelyllä

Hei taas! :)

Tämä päivä käynnistyi ihanasti,

kun minulla oli mahdollisuus käydä kaikessa rauhassa

(ainakin ajallisesti) pitkällä kävelyretkellä.

Nappasin kameran mukaani ja suuntasin

askeleeni ensin asfalttia ja sitten rapisevaa

hiekkatietä pitkin auringossa kylpevää luontoa

kohti.

Alkumatkasta ohitin runsaasti ihmisiä.

Oli bussipysäkillä seisovia työmatkalaisia,

kevätretkelle lähdössä olevia koululaisia,

työmatkapyöräilijöitä...

Olipa yhdessä joenmutkassa telttaseuruekin

kaivautumassa esiin telttojensa suojista. :)

Mitä pidemmälle askeleeni minua kuljettivat,

sitä harvempia ihmisiä vastaani tuli.

Näin arkena ei aamukahdeksan paikkeilla

kovin moni lenkkeilijä ole liikkeellä.

Aikaiset linnut olivat jo matonsa napanneet ja

myöhäisemmät linnut venyttelivät vielä siipiä pesissään.

Myöhemmin kyllä vastaani alkoi taas tulla

useampiakin lenkkeilijöitä ja varsinkin

äitejä vaunuineen.

Nautin suunnattomasti aamun rauhasta ja

lämpimästä raikkaudesta.

En pitänyt mitään kiirettä

vaan ihastelin kaikessa rauhassa

alkavan kesän heleää kauneutta.

Istahdin aina välillä sopivalle penkille

katselemaan ympärilleni.

Vedin keuhkot täyteen kukkivien puiden

tuoksua ja vain olin.

Tai otin kuvia. :)

Halusin jälleen kerran ikuistaa kaiken

kauneuden.

Vangita hetken.

Vaikka tiedän, ettei hetkeä voi vangita.

Ainakaan kameralla.

Kamera vangitsee hetkestä vain kuvan,

ja senkin hyvin rajalliselta osin.

Kaikki äänet, tuoksut, maut ja tuntemukset

jäävät vangitsematta.

Ja hyvä niin, sillä ehkä juuri siinä piileekin

jokaisen hetken taianomaisuus.

Siinä, että itse hetkeä kaikkine erityispiirteineen

ei voi vangita.

Taianomaisia hetkiä kaikille!

Nautitaan tästä suurenmoisesta kauneudesta,

jota luonto meille parhaillaan tarjoilee. <3

Halauksin,

Laura

Ihania ihmisiä ja hauskoja hetkiä

Hei kaikille!

Taas on pari viikkoa vierähtänyt vikkelästi.

On ollut niin paljon kaikenlaista kivaa ohjelmassa,

etten ole touhuiltani tänne blogiin aiemmin ehtinyt.

Näin viime viikolla kahta ihanaa ystävää,

jotka olen tuntenut useiden vuosien ajan.

Jo kouluajoilta saakka.

Toinen kävi meillä kylässä.

Kahviteltiin ja juteltiin.

Muisteltiin menneitä ja suunniteltiin

tulevaa.

Oli aivan mahtavaa nähdä pitkästä aikaa!

Jännityksellä jään odottamaan tulevia

tapaamisia. :)

Toisen ystäväni luona kävin viime viikonloppuna

yökyläilemässä.

Saunottiin ja istuttiin iltaa kaikessa rauhassa.

Maisteltiin hieman viiniä ja ystäväni valmistamaa,

aivan mielettömän hyvää parsarisottoa.

Aivan ihana vierailu!

Toivottavasti nähdään hänenkin kanssaan

pian taas uudelleen. <3

Tämä viikko puolestaan on vierähtänyt

kaikenlaisten askareiden parissa.

Mielenkiintoisimpia niistä lienevät uusimmat

käsityöni. Olen nimittäin hurahtanut uudelleen

rautalankatöihin, joiden parissa olen viettänyt

suurimman osan "omasta" ajastani.

Tekeillä ovat tällä hetkellä

tytölle perhosen siivet ja itselle koristeeksi

kruunu. Tyttökin saa oman kruununsa

kunhan saan tuon ensimmäisen viritelmäni

valmiiksi. :)

Tänään on myös ollut aivan huisin hauska päivä.

Käytiin ensin ystäväni kanssa Helsingin pitäjän

kirkonkylän keskiaikapäivillä.

Kuunneltiin, kun Paksun Katariinan tykkisisarkunta

laukaisi tykin.

Kierreltiin käsityöläiskojuja.

Kuvassa haltijataiteilija Tuija Leinosen

taidonnäyte.

Kahviteltiin Kahvitupa Laurentiuksessa

trubaduurin laulaessa ja

runonlausujan istahtaessa pöytäämme

kysyttyään ensin, saisiko lausua

meille runon. :)

Kahvien jälkeen kierreltiin vähän

katselemassa kirkonkylän kauniita maisemia.

Piipahdettiin myös museossa...

...ja kauniissa

Pyhän Laurin kirkossa.

Keskiaikapäivien jälkeen kävin oman ja

sisareni perheen kanssa läheisessä

leikkipuistossa.

Kuten kuvista näkyy, aurinko ja lämmin ilma

kirvoittivat lapsenmielisyyden esille myös

meistä aikuisista. Olipas hauskaa päästä

itsekin pitkästä aikaa keinumaan! :D

Siinä leikkipuistossa meille tuli

ex tempore mieleen, että voitaisiin

mennä vielä iltasella sisareni luokse

grillaamaan.

Niinpä kävimme vielä hauskan päivän

päätteeksi sisareni luona kyläilemässä. <3

Ihanaa viikonlopun jatkoa ja halauksia

teille kaikille! <3

Laura

Keijukaispäivä

Hei taas kaikille!

Meillä on vietetty tänään

keijukaispäivää.

Päivä alkoi teemansa mukaisesti heti aamusta,

kun tyttäremme halusi pukea päälleen

röyhelöhameen ja valkoiset,

rikkirevenneet siivet.

Kun neitonen sai kääteensä vielä

varrestaan vääntyneen taikasauvan,

keijukaisleikki oli valmis alkamaan.

"Pipedi papedi puu!"

Näin aikuisena sitä voi vain ihaillen ihmetellä

sitä valtavaa mielikuvituksen rikkautta, joka

noilla leikki-ikäisillä lapsilla on.

Tarina alkoi kulkea kuin itsestään saman tien,

ja pian koko kotimme oli täynnä

mielikuvituksen siivin tanssahtelevia keijukaisia,

keijukaisten kanssa liihottelevia perhosia ja

sinne tänne pomppivia pupusia.

Sitähän meinasi ihan itsekin tempautua

mukaan sadun siipien vietäväksi. :)

Myös tavalliset arkiaskareet saivat tänään

osakseen ripauksen sadun hohdetta, kun sain

apulaisekseni oman, pienen keijukaiseni.

Oli kovin hellyttävää katsottavaa, kun

tyttö nousi varpailleen ylettyäkseen

ripustamaan omia puseroitaan ja

hameitaan pyykkinarulle kuivumaan. <3

Kamerahan siinä oli haettava ja

ikuistettava hetki kuviksi.

Keijukaisvahvistusta saimme myös

iltapäivällä, kun laitoimme vihdoin viimein

viime postauksessakin mainitsemani

metallisen puun tyttären huoneen

seinää koristamaan.

Tuo puu muistuttaa minua niistä hetkistä,

kun tyttäreni oli vielä pieni sylivauva.

Silloin soi radiossa Antti Tuiskun kappale

Juuret, jonka kertosäkeistön sanat ovat

minulle edelleen tärkeät:

"Me istutettiin yhdessä puu,

sen oksille linnut laskeutuu.

Mun juuret, ne ovat täällä

maassa syvällä.

Ja siitä taimesta kasvoi puu,

se maailman tuulissa vahvistuu.

Mun juuret, ne ovat täällä

maassa syvällä."

(Tosin omassa versiossani sana "mun"

on korvautunut sanalla "puun":

Puun juuret, ne ovat täällä

maassa syvällä.)

Tällaisissa tunnelmissa siis tällä kertaa.

Sydän täynnä kiitollisuutta

tästä hetkestä.

Halauksin,

Laura