Ruusuja ja papukaijoja

Tämä viikonloppu meni matkustellessa.

Menimme ensin perjantaina

vanhempieni luo.

Vietimme iltaa rennoissa merkeissä

saunoen ja leffaa katsoen.

Lauantaina lähdin käymään

vanhempieni ja tyttäreni kanssa

sisareni luona.

Kävimme yhdessä syömässä ja

ostoksilla.

Löysin itselleni vihdoinkin

uudet talvisaappaat.

Entiset kun sanoivat viime talvena

sopimuksensa irti.

Paluumatkalla kävimme

eräässä puutarhakeskuksessa.

Kävimme katsomassa tyttäreni kanssa

kahta papukaijaa, Kallea ja Torstia.

Ne olivatkin aika jännittäviä. :)

Itselleni oli yllätys, kuinka kauan

papukaijat elävät.

Kalle ja Torsti kun ovat olleet

puutarhakeskuksessa jo silloin,

kun olen ollut itsekin pikkutyttö.

Kävimmekin nyt ihastelemassa

tyttäreni kanssa samoja papukaijoja,

joita olen käynyt itsekin pikkutyttönä

katsomassa.

Tänään olikin sitten taas aika

palata kotiin.

Ennen lähtöä kävimme kuitenkin

vielä ulkona.

Ilma oli viileä, mutta

se ei tuntunut tytärtämme haittaavan.

Ulkona oli vaikka mitä

mielenkiintoista nähtävää.

Itse ihmettelin sitä, miten paljon

ruusussa oli vielä kukkia.

Nuppujakin oli tosi monta,

vaikka etelässäkin satoi tällä viikolla

jo räntää.

Toisaalta appivanhempani kertoivat tänään,

että he olivat saaneet vielä viime viikolla

mansikkamaaltaan muutaman mansikan.

Se on jo aika hyvin syyskuussa.

Mukavia syyspäiviä toivottaen,

Laura

Autuas aikatauluttomuus

Tiukkaan aikataulutetun viikon jälkeen

on aivan ihana, kun alkaa viikonloppu

ilman minkäänlaisia aikatauluja.

Kun ainoana suunnitelmana

koko viikonlopulle on

ottaa rennosti ja

nauttia yhteisestä ajasta

perheen kanssa.

Tänä viikonloppuna onkin tullut nautittua

koko joukosta elämän pieniä iloja:

Miehen tuomasta kauniista

ruusukimpusta.

Kynttilöistä ja

maukkaasta ruoasta.

Kauniista auringonlaskusta.

Yhteisestä ulkoiluhetkestä

leijailevien lehtien värittämässä

raikkaassa syyssäässä.

Syksyisistä aarteista,

jotka keräsimme tyttäreni kanssa

kotiin tuomisiksi ulkoiluretkeltämme.

Käsitöiden tuottamasta

onnistumisen ilosta.

Isän ja tyttären yhteisen leipomishetken

herkullisista antimista.

Tyttären ihastuttavista pupuleikeistä.

Onnellisia hetkiä

tulevaan viikkoon toivoen,

Laura

Tammisaaressa

Kävimme tänään päiväajelulla

Tammisaaressa.

Sää oli mitä mahtavin.

Aurinko paistoi

pilvettömältä taivaalta ja

vuodenaikaan nähden oli

hämmästyttävän lämmintä.

Saavuimme Tammisaareen lounasaikaan,

joten päätimme mennä heti ensitöiksemme

syömään.

Olin ajatellut ensin, että kävisimme syömässä

jossakin kivassa ravintolassa, mutta

päädyimme kuitenkin picniciin,

sillä tyttäremme rakastaa eväsretkiä.

Eikä se ollut ollenkaan hullumpi ajatus!

Etsimme siis Tammisaareen saavuttuamme

rauhallisen paikan merenrannasta ja

levitimme viltin rantahiekalle.

Istahdimme syömään retkieväitä ja

viettämään hetken aikaa rannalla.

Kun eväät oli syöty,

lähdimme katselemaan Tammisaarta.

Kadut olivat peittyneet erivärisistä lehdistä,

ja uusia lehtiä leijaili jatkuvasti

jo tippuneiden sekaan.

Tyttäremme innostui keräämään

maasta tammenterhoja.

"Taikatammenterhoja",

kuten hän sanoi. <3

Toimme muutaman

taikatammenterhon kotiinkin. :)

Tammenterhojen keräämisen jälkeen

tyttäremme huomio kiinnittyikin

sataman vieressä olevaan

leikkipuistoon.

Ja sinnehän sitä olikin jo seuraavaksi

suunnistettava. :)

Leikkipuistossa oli erilaisia kiipeily- ja muita telineitä

kuin siinä puistossa, jossa tavallisesti käymme, joten

voi sitä riemua, kun pääsi leikkipuistoon leikkimään!

Eihän sieltä olisi malttanut lähteä pois ollenkaan.

Kun me lopulta pääsimme jatkamaan matkaa,

suuntasimme kulkumme Vanhaan kaupunkiin.

Kävelimme kaikessa rauhassa

katuja pitkin.

Katselimme kirkkoa,

kauniita rakennuksia ja

niiden ihania yksityiskohtia.

Nautimme viihtyisästä

ilmapiiristä.

Vanhasta kaupungista

palasimme satamaan, missä

automme odotti meitä.

Istuskelimme hetken satamassa ja

jatkoimme sitten autolla matkaa

läheiselle luonnonpuistoalueelle

Hagen-Ramsholmen-Högholmeniin.

Teimme pienen kävelylenkin

luontopoluilla

ennen kotiinpaluuta.

Täytyy kyllä sanoa, että

tänään oli todella ihana ja virkistävä päivä.

On aivan ihana tutustua kaikessa rauhassa

uusiin, kauniisiin paikkoihin.

Ilman mitään tarkkoja aikatauluja tai

suunnitelmia.

Sen mukaan,

mikä tuntuu hyvältä. <3

Virkistävää viikonlopun jatkoa toivottaen,

Laura

Isoäidinneliöitä

Aloitin viime viikonloppuna projektin,

jota en olisi vielä muutama viikko sitten

uskonut aloittavani.

Halusin oppia jotain uutta ja

päädyin virkkaamaan peittoa.

Minulla ei ollut alun perin ajatuksena

virkata peittoa, vaan ylipäätään

opetella virkkaamaan.

Siitä on nimittäin todella kauan,

kun olen viimeksi virkannut.

Tai ylipäätään tarttunut

virkkuukoukkuun.

Niinpä olikin yllätys

sekä itselleni että monelle muulle,

kun ostin virkkuukoukun ja lankakerän,

etsin netistä isoäidinneliöiden ohjeen ja

aloin opetella ketjusilmukoiden,

pylväiden ja piilosilmukoiden tekemistä.

Vielä suurempi yllätys oli,

kun ensimmäinen isoäidinneliö valmistui ja

kiiruhdin jo miltei saman tien kauppaan

ostamaan lisää lankaa.

Isoäidinneliöitä alkoi valmistua

yksi toisensa jälkeen, ja

mieleeni hiipi ajatus peitosta.

Olisi ihana virkata isoäidinneliöitä

sen verran, että saisin niistä

tyttärelleni peiton.

Ja sillä tiellä olen tällä hetkellä.

Virkkaamassa peittoa tyttärelleni. :)

Lämmintä viikon jatkoa toivottaen,

Laura

Pyjamapäiviä ja hetkeen heittäytymistä

Tyttärellemme nousi

maanantaina kuume, ja

tiistain lääkärikäynnillä selvisi

syy: korvatulehdus.

Päiväkotivaatteet vaihtuivat pyjamaan

ja leikit lepäämiseen.

Vasta-aloitettu muskarikin täytyi

jättää tällä viikolla väliin.

Silloin, kun on kipeänä,

kaipaa erityisesti ylimääräistä hemmottelua.

Varsinkin siinä vaiheessa,

kun alkaa voida jo hieman paremmin.

Kun alkaa jo jaksaa,

muttei kuitenkaan jaksa

vielä kunnolla.

Niinpä tyttäremmekin pääsi

herkuttelemaan vaahtokarkeilla

keskellä viikkoa.

Ja vieläpä heti aamusta.

Ja kylläpä se olikin mukavaa!

Niin kuin usein on silloin,

kun poikkeaa jotenkin

jokapäiväisistä rutiineistaan.

Johtuipa sitten vaahtokarkeista,

antibiooteista, ajankulusta tai

niistä kaikista,

mutta tähän päivään mennessä

tyttäremme vointi on kohentunut

jo kummasti, ja

pyjama päästiin vaihtamaan

toisenlaisiin vaatteisiin.

Hyvä niin, sillä meillä olikin

muutama välttämätön asia

hoidettavana tänään.

Sää oli tänään todella kaunis ja lämmin,

ja tyttäremme nautti selvästi päästessään

käymään pitkästä aikaa ulkona.

Menomatkalla pitikin ihmetellä kaikenlaista:

maahan pudonneita neulasia,

pikkuruisia kiviä,

tienvarressa kasvavia kukkia...

Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa,

ihmeteltävää olisi varmasti löytynyt

vieläkin enemmän.

Tyttäremme sai matkan varrella mukaansa

sinisen ilmapallon.

Ilmapallo loisti kilpaa taivaan ja

tyttäreni sinisten silmien kanssa.

Sitä iloa katsellessani pääsin jälleen kerran

todistamaan sitä uskomatonta

läsnä olemisen taitoa,

joka (vain?) lapsilla on.

Sitä todellista hetkeen heittäytymistä,

jossa rokotukset kirpaisevat vain kerran, ja

vaihtuvat sitten tarroiksi tai muiksi

pieniksi ilonaiheiksi.

Ja täytyy sanoa, että

minulla on paljon opittavaa

pieneltä tyttäreltäni!

Nautitaan hetkestä!

Laura