Tyttärellemme nousi
maanantaina kuume, ja
tiistain lääkärikäynnillä selvisi
syy: korvatulehdus.
Päiväkotivaatteet vaihtuivat pyjamaan
ja leikit lepäämiseen.
Vasta-aloitettu muskarikin täytyi
jättää tällä viikolla väliin.
Silloin, kun on kipeänä,
kaipaa erityisesti ylimääräistä hemmottelua.
Varsinkin siinä vaiheessa,
kun alkaa voida jo hieman paremmin.
Kun alkaa jo jaksaa,
muttei kuitenkaan jaksa
vielä kunnolla.
Niinpä tyttäremmekin pääsi
herkuttelemaan vaahtokarkeilla
keskellä viikkoa.
Ja vieläpä heti aamusta.
Ja kylläpä se olikin mukavaa!
Niin kuin usein on silloin,
kun poikkeaa jotenkin
jokapäiväisistä rutiineistaan.
Johtuipa sitten vaahtokarkeista,
antibiooteista, ajankulusta tai
niistä kaikista,
mutta tähän päivään mennessä
tyttäremme vointi on kohentunut
jo kummasti, ja
pyjama päästiin vaihtamaan
toisenlaisiin vaatteisiin.
Hyvä niin, sillä meillä olikin
muutama välttämätön asia
hoidettavana tänään.
Sää oli tänään todella kaunis ja lämmin,
ja tyttäremme nautti selvästi päästessään
käymään pitkästä aikaa ulkona.
Menomatkalla pitikin ihmetellä kaikenlaista:
maahan pudonneita neulasia,
pikkuruisia kiviä,
tienvarressa kasvavia kukkia...
Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa,
ihmeteltävää olisi varmasti löytynyt
vieläkin enemmän.
Tyttäremme sai matkan varrella mukaansa
sinisen ilmapallon.
Ilmapallo loisti kilpaa taivaan ja
tyttäreni sinisten silmien kanssa.
Sitä iloa katsellessani pääsin jälleen kerran
todistamaan sitä uskomatonta
läsnä olemisen taitoa,
joka (vain?) lapsilla on.
Sitä todellista hetkeen heittäytymistä,
jossa rokotukset kirpaisevat vain kerran, ja
vaihtuvat sitten tarroiksi tai muiksi
pieniksi ilonaiheiksi.
Ja täytyy sanoa, että
minulla on paljon opittavaa
pieneltä tyttäreltäni!
Nautitaan hetkestä!
Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti