Tänään on ollut kiva päivä.
Ei minkään yksittäisen, ison asian vuoksi,
vaan useista, pienistä jutuista johtuen.
Aamu alkoi ensinnäkin suloisesti,
kun ensimmäinen näkemäni asia olivat
tyttäreni onnelliset kasvot
omien kasvojeni yläpuolella.
Voi sitä silmien loistetta ja hymyn leveyttä,
kun hän huomasi, että äitikin oli hereillä!
Uusi, mahdollisuuksia täynnä oleva päivä
pääsi taas käynnistymään. :)
Päivä jatkui aamupalan ja hyvän kirjan parissa.
Sain pienen hetken omille ajatuksilleni ja pohdiskeluilleni,
minkä jälkeen puuhailin hetken kotitöiden parissa.
Kotitöiden osalta mieleeni jäivät etenkin
suihkuttelemieni kukkasten lehdillä
iloisesti välkehtivät vesipisarat.
Voi, kuinka kauniita ne olivatkaan!
Harmi, etten tullut ottaneeksi niistä yhtään kuvaa.
Lisäksi päivääni piristivät pienet virpojat
pisamaisiksi maalattuine poskineen ja
koristeltuine vitsoineen;
tyttäreni ilo hänen ystävänsä tultua
yllättäen meille leikkimään;
tyttöjen leikkiessä meidän äitien käymät keskustelut ja
mieheni valmistama, herkullinen palmusunnuntain päivällinen.
Niin monta pientä,
mutta kuitenkin niin kovin suurta,
syytä iloon! <3
Laura