Kirjoja, jotka tekevät meidät onnellisiksi

Oletteko koskaan tehneet aarrekarttaa?

Siis sellaista unelmakarttaa, johon leikkaatte

lehdistä kuvia, sanoja ja lauseita.

Minulla on ollut ajatuksissa jo pidemmän aikaa tehdä

tuollainen kartta tai pikemminkin kirja, johon kokoaisin

vuosien varrella säilöön kertyneistä lehdistä

ne minua kaikkein eniten innostavat kuvat, sanat ja

lauseet yhdeksi inspiraatiolähteeksi.

(Ja heittää sitten turhat tilanvaltaajat pois

kaapista pölyttymästä.)

Tässä vaiheessa joku voi ajatella, että miksi ihmeessä

vaivautua. Internetin ihmeellinen maailmahan

on pullollaan inspiroivia kuvia, sanoja ja lauseita.

Mitä sellaista annettavaa aarrekartalla tai aarrekirjalla on,

mitä esiemerkiksi Pinterestillä ei?

Olen ollut tässä jo jonkin aikaa innokas Pinterestin

käyttäjä ja hakenut sieltä inspiraatiota kerran jos toisenkin.

Pinterestin käyttäminen on helppoa ja koukuttavaa. Ja nopeaa.

Jos inspistä haluaa löytää nopeasti johonkin tiettyyn asiaan,

kuten juhliin, pukeutumiseen, sisustukseen tai melkeinpä

mihin tahansa liittyen, ei muuta kuin Pinterestiin, niin

sieltä löytyy varmasti jotakin mielenkiintoista.

Innostavia kuvia löytyy toinen toisensa perään

kuitenkin sitä vauhtia, että vauhtiin melkein sokeutuu.

Huomasinkin tässä jo jokin aika sitten, että aloin

suorastaan turtua kuvien tulvaan.

Oli pakko pitää Pinterest -tauko.

Samalla mieleen alkoi nousta ajatus

itse tekemisestä. Jostain henkilökohtaisemmasta

aarrekartasta kuin siitä, minkä olin luonut

Pinterestin tauluihin kuvia keräämällä.

Halusin tehdä jotain konkreettisempaa:

leikata, liimata, asetella kuvia

kauniiksi kokonaisuuksiksi.

Etsiä ja löytää asioita hitaammin.

Ajan kanssa.

Antaa aikaa oivalluksille.

Pinterestin runsauden maailmassa kun tulee helposti

vain klikkailtua lisäyksiä omiin tauluihin talteen

sen verran nopealla tempolla, ettei yhteen kuvaan tai

ajatukseen tule paneuduttua kovinkaan pitkään,

kun seuraava kiinnostava kuva jo varastaa huomion

edelliseltä.

Eilen tosiaan sitten päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja

aloin käydä läpi lehtivarastoani. Lehdissä oli tietenkin jo

aikansa eläneitä juttuja ja sellaisia, jotka ovat kiinnostaneet

minua joskus, mutta eivät kiinnosta minua enää.

Ajan kuluminen ja oma kasvuni tuli esiin selvästi.

Lehdistä löytyi kuitenkin myös aikaa paremmin kestäviä

kuvia ja ajatuksia. Sellaisia, jotka puhuttelevat minua edelleen.

Niitä juuri etsin.

Leikkasin minua puhuttelevia kuvia, sanoja ja lauseita irti

lehdistä ja liimasin niitä tätä varten hankkimaani

muistikirjaan.

Olin ajatellut alun perin ostaa isomman muistikirjan

kuin minkä lopulta ostin, jotta isotkin kuvat mahtuisivat

kirjaan paremmin. En kuitenkaan löytänyt mieleistäni

isompaa muistikirjaa, joten päädyin pienempään

kirjaan. Se olikin lopulta onni, sillä huomasin

kuvia leikatessani ja liimatessani, että nyt

jouduin katsomaan kuvia tarkemmin.

Kun kaikki ei mahtunut kirjaan mukaan,

jouduin miettiään, mikä kuvassa oli kaikkein

oleellisinta.

Etsin ensin muistikirjaa, jossa olisi ollut minua

inspiroiva kuva. En edelleenkään löytänyt etsimääni.

Sitten huomasin tämän Avoimen kirjan,

jonka teksti herätti mielenkiintoni:

"Kirjoja, jotka tekevät meidät onnellisiksi,

voimme tarpeen tullen kirjoittaa itse."

(Franz Kafka)

Olin löytänyt etsimäni kirjan.

Aarteita elämäänne!

Laura