Juhannuksen aikaa

Mentiin tänä vuonna juhannukseksi

mieheni vanhempien luo.

Varauduttiin juhannuksen menoruuhkiin mm.

varaamalla matkaan reilusti aikaa,

kiertämällä ruuhkaisimmat pätkät pikkuteitä pitkin ja

antamalla tyttärellemme hänen syntymäpäivälahjansa

jo etuajassa.

Kannettavasta dvd-soittimesta

olikin paljon iloa matkalla

juhannuksen viettoon. :)

Vietettiin juhannusaattoa

rauhallisissa tunnelmissa.

Pappa kävi keräämässä

mukavan määrän metsämansikoita,

joita sitten pujotimme tyttäreni kanssa

heinänkorteen.

Siitä niitä olikin sitten jännä

napsia pienin sormin suuhunsa. <3

Juhannuspäivänä mentiin käymään

mieheni sisaren mökillä.

Rannalla riitti riemua.

Vesi sen kuin pärskyi,

kun innokkaat vesipedot

esittelivät uimahyppyjään.

Tyttärenikin kävi kokeilemassa,

miltä järvivesi tuntuu.

Ja huiiiii,

kun se olikin kylmää!

Onneksi sauna oli kuitenkin lähellä.

Ja lämmin! :)

Uiminen, saunominen ja lämmin kesätuuli

tekivät lopulta tehtävänsä:

pikkuisemme uinahti päiväunille

kumiveneeseen. <3

Sillä välin minä pääsin viettämään

hetken kahdenkeskistä aikaa

mieheni kanssa.

Nousimme mieheni isoisän

aikoinaan tekemään,

tervattuun puuveneeseen ja

suuntasimme Saimaata kohti.

Oli kyllä ihana käydä

kahdestaan soutelemassa! <3

Tänään ollaan puolestaan nautittu kesästä

kuivalla maalla.

Ollaan potkittu palloa,

leikitty piilosta marjapensaiden välissä,

oltu vesisotaa...

...käyty kävelyllä ja

ihasteltu kesäistä luontoa.

Tyttäreni kävi myös keräämässä

mummonsa kanssa

masikkamaalta

kesän ensimmäiset mansikat.

Niistä saatiin makoisat koristeet

mummon ja tyttäreni yhdessä leipoman

kakun päälle.

Kaiken touhuamisen ja herkuttelun jälkeen

tuli lopulta aika lähteä kotiin.

Sillä on lähdettävä,

jotta voi palata takaisin. 

Aurinkoisin keskikesän terveisin,

Laura