Shoppailua, Èze-Village ja Nietzchen polku

Heipparallaa!

Edellisessä postauksessa lupasin jatkaa

vielä vähän meidän Ranskan reissusta.

Tässäpä tämä jatko nyt siis tulee.

Autoilupäivien jälkeisenä keskiviikkona satoi vettä,

joten se oli mitä sopivin päivä ostosten tekemiseen.

Suuntasinkin kulkuni heti aamusta Nizzan

keskustassa sijaitsevaan kauppakeskukseen,

Nicetoileen.

Kävin ensin Nature & Découvertes -nimisessä

liikkeessä, jossa myydään monenlaisia

luontoon ja hyvinvointiin liittyviä tuotteita.

Olin edellisellä Ranskan matkallani löytänyt

kyseisestä liikkeestä muutaman paljon kuuntelemani

rentoutus-cd:n, joten päätin käydän heti ensitöikseni

katsomassa, löytyisikö kyseisestä liikkeestä

tälläkin kertaa jotain mielenkiintoista.

Ja löytyihän sieltä.

Pari cd:tä lähti jälleen mukaani ja olisi

lähtenyt muutama mielenkiintoiselta näyttänyt

kirjakin, jos ranskankielentaitoni vaan olisi

parempi.

Nature & Découvertesin jälkeen menin vieressä olleeseen

sisustuskauppaan Maisons du Mondeen.

Siellä oli vaikka mitä ihanuuksia ja ostinkin

suurimman osan tuomisistani sieltä.

Tyttäreni sai sieltä tuliaisiksi jo jonkin aikaa

toivomansa maapallon, jota

sitten kotona tutkittiin ahkerasti. :)

Tottakai tuli käytyä myös muutamassa vaateliikkeessä,

ja varsinkin tyttäreni sai niistä tuomisina

muutamia vaatteita.

Jotenkin vaatekaupat eivät kuitenkaan tällä kertaa

juurikaan innostaneet ja niinpä vaatekauppojen

kiertely jäi huomattavasti vähemmälle

kuin joskus aiemmin ehkä olisi jäänyt.

Löysin silti muutaman vaalean ihanuuden

itsellenikin. :)

Sateista ostospäivää seurasi kaunis ja aurinkoinen

päivä. Se olikin ihana juttu, koska olimme

säästäneet yhden odotetuimmista retkistämme

kyseiselle päivälle.

Olin kerran netissä surffatessani bongannut, että

lähellä Nizzaa sijaitsee idyllinen, keskiaikainen

kylä, Èze-Village, josta pääsisi patikoimaan

upeilla maisemilla varustettua Nietzchen polkua pitkin

alas Èze-sur-Meriin. Ajattelin jo silloin, että siinä

voisi olla sellainen retkikohde, josta minä ja mieheni

molemmat pidettäisiin.

Niinpä matkasimme viimeisenä Ranskan päivänämme

bussilla Èze-Villageen. Bussimatkaa ei ollut

hinnalla pilattu. Yhdensuuntainen matka maksoi

henkeä kohden 1,5 euroa ja sisälsi upeita

merimaisemia jo menomatkalla.

Hetki vaan kesti ennen kuin löydettiin bussin

oikea lähtöpaikka. Mutta kysyvä ei tieltä eksy ja

niinpä bussin 82 pysäkki Vaubanista löytyi ennen pitkää.

Èze-Villageen päästyämme kiertelimme ensin kylän

kapeilla kujilla...

...ja kiipesimme sitten kylän korkeimmalle

kohdalle keskiaikaisten linnanraunioiden luo

ihailemaan ympärille levittäytyviä

kauniita maisemia.

Aurinko paistoi, lämmitti.

Meri välkehti sinisenä päättyen sinne,

mistä taivaansini alkoi.

Otimme ensin kuvia toisensa jälkeen, mutta

 laitoimme sitten kameran pois ja katsoimme.

Katsoimme vain ja nautimme.

Aikamme katsottuamme jatkoimme matkaa.

Kävimme hetken istuskelemassa

lepotuoleilla.

Lepuutimme jalkojamme ja mieltämme

tässäkin. Nauttien auringon lämmöstä

ja veden solinasta selkämme takana.

Oli kuin Suomessa kesällä.

Imin itseeni runsain mitoin

iloa, valoa ja aurinkoenergiaa.

Syötyämme lounaan kylässä

päätimme lähteä laskeutumaan korkeuseroltaan

n. 400 metrin matkaa Èze-Villagesta Èze-sur-Meriin

Nietzchen polkua pitkin.

Olin varustautunut polkua varten hyvillä kengillä,

sillä olin jo etukäteen lukenut, että polku

on melko rosoinen ja sillä on paljon

irtokiviä. Sitä en ollut tajunnut, että

polulla tulisi niin kuuma jo tähän aikaan

vuodesta. Onneksi meillä oli vettä mukana,

niin saatiin kostutettua suuta aina aika ajoin.

Meiltä kului rinnettä alas patikoidessa aikaa

noin tunti kaikkine kuvauksineen ja

yleiseen ihasteluun käytettyine

hetkineen.

En yhtään ihmettele, miksi reitistä on

tullut niin suosittu. Maisemat vaan olivat

kerta kaikkiaan niin mahtavat.

Syvänsininen, välkehtivä meri,

rosoiset rinteet ja vielä 

rosoisempi polku...

Upposi sekä minuun että mieheeni.

Olimme molemmat samaa mieltä:

tämä reissu kannatti tehdä! :)

Emme olleet katsoneet etukäteen, miten

pääsisimme takaisin Nizzaan alas päästyämme.

Bussilla, mutta mistä se lähtisi.

Paluumatkasta ei tullut kuitenkaan ongelmaa,

sillä bussipysäkki löytyi heti polulta

tien varteen tultuamme.

Bussi numero 100 tulikin hetken kuluttua

ja sillä matkasimme upeiden merimaisemien

siivittäminä takaisin Nizzan keskustaan. :)

Illalla kävimme vielä nauttimassa hetken

auringonlaskusta merenrannalla

ennen kuin menimme hotellille pakkaamaan

laukut paluumatkaa varten.

Tässä vielä lopuksi kappale,

joka soi radiossa, kun matkasimme

seuraavana päivänä lennon jälkeen

tytärtämme hakemaan.

Ihana kappale, joka koskettaa

monestakin syystä. <3

Halauksin,

Laura